Kuka minä oikeasti olen - irti toisen ehdoilla elämisestä

Kuka minä oikeasti olen ja kuka sitä kysyy? Ihmisellä on kyky tehdä havaintoja itsestään ja omasta tunnemaailmastaan, ajattelustaan, toiveistaan ja tahtomisestaan. ”Olemme tietoisia itsestämme”, psykologi Mirja Sinkkonen korostaa, ”ja jossain määrin myös toisistamme.”

Pikkulapsi on avuton ja tarvitseva ja täysin aikuisen hoivan varassa. Hän on samaan aikaan vastaanottava ja omaan erillisyyteen pyrkivä. Yksilöitymis-erillistymiskehitys ja tarvitsevuus-riippuvuus kamppailevat tietyllä tavalla meissä läpi elämän.

- Hyvästä sylistä on hyvä lähteä, Sinkkonen kiteyttää. Kokemuksemme turvallisuudesta tai vaille jäämisestä pikkulapsena vaikuttavat kokemukseemme itsestämme ja yhteydestämme muihin ihmisiin pitkälle eteenpäin. Tarvitsemme tukea, kannustusta ja lohdutusta voidaksemme kasvaa omiksi itseksemme.

Kenen taskussa on minun tahtoni?

Sinkkosen mukaan mieli rakentuu kerroksellisesti niin, että kaikki riippuu kaikesta. Ulospäin näytämme itsestämme roolien ja odotusten mukaisen minämme, joka usein vaikuttaa itsenäiseltä ja itsevarmalta. Todellinen minä on kuitenkin jotain, joka on piilossa – usein salattuna meiltä itseltämmekin. Todellinen minä sisältää todelliset tunteemme ja ajatuksemme, myös hädissään olevan ja tarvitsevan puolen. Toisinaan toimimme ulkokuoren varassa, kuten töissä, ja toisinaan taas todellinen minä putkahtaa pintaan tarpeineen, halusimmepa sitä tai emme.

Kuka minä siis olen ja mikä on vapaa tahto? Voinko päästä irti toisten ehdoilla elämisestä?Sinkkonen huomauttaa, että kaiken muutoksen ydin on oikea ja rehellinen havainto itsestämme.

- Kenen taskussa minun tahtoni on? Ketä varten minä elän? Sinkkonen neuvoo kysymään itseltään. Itselleen on usein helpointa valehdella ja selitellä asiat parhain päin. Muutos alkaa vasta luopumisesta. Meidän on luovuttava totuuden peittelystä ja myönnettävä itsellemme, että minähän se olen, joka päätän ja sallin.

Kasvu muutokseen ottaa aikaa

Meidän on hyväksyttävä se, että muutos ei käy nopeasti. Jos tiettyä käyttäytymismallia on noudatettu vuosia, sen purkaminen ei käy päivässä. Oivallus voi tapahtua hetkessä, mutta kasvu ja kypsyminen voivat ottaa aikaa.

- Silti tänään voi ja saa olla uuden elämäni ensimmäinen päivä, Sinkkonen korostaa. Anna itsellesi aikaa muutokseen, mutta ole liikkeessä koko aika.

Pyrkiessämme muutokseen meidän on määriteltävä ensimmäinen askel, mistä tiedämme, että muutos on alkanut. Onko se kenties omat rahat tai oma huone? On muistettava, että voimme muuttaa vain itseämme, emme toisia ihmisiä.Tavoitemielikuva rakennetaan todelliselle hyvälle ololle, sellaisena kuin se tänään näyttäytyy.

- Missä, miten ja millaisena minä tunnen oloni hyväksi? Milloin olen parhaimmillani? Mitä itseni kannalta epäedullista voisin jo tänään muuttaa? Sinkkonen neuvoo alkuun.

Edistyminen tapahtuu pienin askelin, mutta määrätietoisesti. Unelmista voi tulla tavoitteita silloin, kun asetamme niille aikarajoja (joiden on oltava kohtuullisia). Edistymiseen tarvitaan myös ripaus rohkautta kertoa muille, mitä minä oikeasti haluan ja toivon, mikä on minun kannaltani hyvää. Aina olosuhteet eivät mahdollista muille kertomista, jos toiveitani esimerkiksi käytetään minua vastaan. Siinäkin tapauksessa tärkeää on kertoa toiveeni itselleni ja kulkea sitä kohti mieli avoimena.

Lähde: Mirja Sinkkosen luento Naistenkartanon luentosarjassa 4.5.2011

Naistenkartanon NOVAT-aluetyöntekijä, nettipalvelukoordinaattori Sonja Laine 22.6.2011