Oma minuus ja suhde muihin
Ihminen kaipaa yhteyttä muihin ihmisiin. Samanaikaisesti meillä on tarve olla oma erillinen itsemme. Yksilö- ja perheterapeutti Pirjo Tuhkasaari korostaa, että ihminen tulee omaksi itsekseen vain suhteessa muihin.
- Naisella on kyky eläytyä toiseen ihmiseen, Tuhkasaari kertoo. Sillä tavoin nainen pystyy esimerkiksi ymmärtämään vauvaa ilman sanoja. Tuhkasaari korostaa, että jokaisessa ihmissuhteessa opitaan uutta itsestä ja elämästä.
Koko elämänsä ihminen pyrkii pääsemään yhteyteen eri puoliensa kanssa. Suhteissa muihin ihmisiin meillä on pyrkimys samanaikaisesti sekä yhteyteen että autonomiaan. Tuhkasaaren mukaan intiimiin suhteeseen kuuluu väliaikaisesti sulautuminen, mutta lopulta siinäkin on oltava kaksi erillistä ihmistä.
- Jotta suhteessa voi antaa ja saada, molemmilla on oltava kokemus omasta erillisyydestä, Tuhkasaari sanoo.
Kaipuu yhteyteen
Jokainen tarvitsee yhteyden kokemuksia muihin ihmisiin. Tuhkasaari siteeraa Ronald Brittonia sanoen, että ihmisenä olemiseen kuuluu pyrkimys rakastaa, vihata ja tietää. Jokaisella on halu olla rakastettu, pelko olla vihattu sekä toive tulla ymmärretyksi. Ihminen tulee itsekseen vain suhteessa muihin. Elämänkokemuksemme ja ihmissuhteemme muokkaavat meistä sellaisia, kuin olemme.
- Ihmisellä on kaipuu yhteyteen, Tuhkasaari korostaa. Se myös pakottaa ihmisen vuorovaikutukseen muiden kanssa. Yhteydenkaipuu voi muodostaa meille haasteen omien rajojemme asettamiselle ja säilyttämiselle eri ihmissuhteissa - työssä, parisuhteessa tai vanhemmuudessa. Vaarana on se, että mukaudumme liikaa ja annamme käyttää itseämme hyväksi.
Ylisukupolvisten kokemusten merkitys
Kokemus oman olemassaolon oikeutuksesta nousee lapsuudesta. Kuinka äiti on hyväksynyt itsensä ja mihin sävyyn katsonut itseään? Kuinka hyväksytyksi on lapsena tuntenut itsensä? Se liittyy myös kokemukseen omasta arvosta, jonka taustalla on vuorovaikutus varhaislapsuudessa: millaista palautetta on saanut ja kuinka vauvana on kosketettu. Tuhkasaari suosittelee oman sukupuun piirtämistä. Siinä tuodaan esiin kokemus omasta kasvuperheestä ja miten siinä on saanut tukea tai onko ollut joitakin pulmallisia asioita. Tarkoituksena on saada näkyväksi myös menneiden sukupolvien kokemusten taakka.
- Lapsi voi samastua vanhemman traumoihin ja työstää niitä omina kokemuksinaan, Tuhkasaari kertoo.
- Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi, Tuhkasaari korostaa. Asioiden auki puhumisella on latausten purkamisen merkitys. Tiedostamattomana lapsuudesta lähteviä tai ylisukupolvisia asioita voidaan toistaa elämässä yhä uudelleen. Joudumme kerta toisensa jälkeen samankaltaisiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin.
- Oma olemisen tila ja omien rajojen löytäminen ovat yhteydessä siihen, miten oman paikan ja omana itsenä hyväksytyksi tulemisen kokemukseen on saanut tukea itselle merkittäviltä ihmisiltä, Tuhkasaari kertoo. Onko voinut samastua äidin äidillisiin ja isän isällisiin ominaisuuksiin sekä selvitä vanhempien itseen kohdistamista toiveista ja narsistisista pyrkimyksistä? Onko äidistä ja isästä voitu irrottautua niin, että pettymys, viha, kateus, pelko, häpeä, avuttomuus tai syyllisyys eivät ole jääneet vallitseviksi sisäistetyiksi suhdekokemuksiksi?
Vanhemmat ovat oman sukupolvensa edustajia ja kantavat sen historian taakkaa, kuten sotien vaikutusta. Paras tilanne on silloin, kun vanhemmista pystyy irrottautumaan nähden heidän asemansa historiassa ja antaen heille arvon osana sukupolvien ketjua. Tällöin päällimmäisenä tunteena voi ehkä olla kiitollisuus, myötätunto ja rakkaus.
Kokemus omasta arvosta ja olemassaolosta
Riittävä oman arvon tunne ja kokemus omasta itsestä ovat välttämättömiä sille, että voi omalähtöisesti haluta jotain ja toimia omista tarpeista käsin. Uskaltaessaan haluta jotain ihminen ottaa riskin pettymyksestä, josta voi seurata aggressiota ja vihaa. Tuhkasaaren mukaan ihmiset, jotka eivät osaa pitää puoliaan, eivät pelkää haluamista vaan sen mahdollistamia vihan tunteita.
Kokemus omien tunteiden oikeudesta ja merkityksestä nousevat Tuhkasaaren mukaan siitä, onko ulkoa päin määrätty, mitä ja miten saa tuntea.
- Jos lapsena on saanut kokemuksen siitä, että näin ei saa tuntea tai kokea, ei pysty toimimaan omista tarpeistaan lähtien, Tuhkasaari huomauttaa.
Myöhemmässä elämässä on kuitenkin mahdollista saada korjaavia kokemuksia. Naisten keskinäisessä ryhmässä on voi saada yhteyden tunteisiin ja jakamiseen, mikä tuo kokemuksen omasta olemassaolosta.
Äiti-tytär -suhde
Erityisen monimutkainen on äidin ja tyttären suhde ja tyttärillä on usein vaikeuksia määritellä itsensä erilliseksi äidistä. Äidin ja tyttären suhteella on erityinen merkitys kaikkiin naisen myöhempiin suhteisiin , kuten myös oman seksuaalisuuden kokemiseen ja sen tyydyttävyyteen.
- Myös isän merkitys siinä on tärkeä, kuten myös vanhempien keskinäisen suhteen, Tuhkasaari muistuttaa.
Tuhkasaaren mukaan oman mielenmaailman ja sen avulla toisen mielenmaailman havainnoiminen ja ymmärtäminen on naisena olemisen erityinen kyky. Se tarkoittaa myös yhteyttä omiin tunteisiin, luottamista omiin kokemuksiin ja niiden arvostamista. Kun naisella on hyvä kokemus omasta itsestään, hän ei tarvitse tytärtään suojakseen, vaan voi antaa tyttären irtautua erilliseksi, omaksi itsekseen.
Lähde: Psykoterapeutti Pirjo Tuhkasaaren luento ”Kyky elää toista varten – vahvistunko vai kadotanko itseni?” Naistenkartanon luentosarjassa 12.10.2011
NOVAT-aluetyöntekijä, nettipalvelukoordinaattori Sonja Laine 27.10.2011