Epävarmuus ja yksinäisyys - muuri vai mahdollisuus?

Epävarmuus ja yksinäisyys näyttäytyvät usein umpihankena, joissa eteneminen on vaivalloista. Kouluttaja Maija Kuokkanen huomauttaa, että umpihangessa kahlatessa jäävät hyvät puolet itsessä ja elämässä huomaamatta. Kuitenkin ne saattavat sisältää löytämisen ja ymmärtämisen mahdollisuuden.

- Epävarmuus ja yksinäisyys liittyvät omiin riittämättömyyden kokemuksiin, kertoo FM, seksuaali- ja suggestoterapeutti ja kouluttaja Maija Kuokkanen. Tunteiden taustalta löytyy usein myös erilaisuutta, häpeää ja epäluottamusta sekä itseä että muita kohtaan.

Toivo muutoksesta

Epävarmuudesta ja yksinäisyydestä kärsivät ihmiset pitävät usein yllä toivoa jonkinlaisesta muutoksesta tilanteeseensa. Toivotaan, että tulisi joku, joka rakastaisi ja veisi yksinäisyyden ja epävarmuuden pois. Pelastusta omaan tilanteeseen toivotaan jostakin itsen ulkopuolelta.

- Muutostoiveen takana ovat omat arvot siitä, millaista elämää haluaa elää. On tärkeää tulla kuuluuksi ja kokea yhteyttä muihin. Yksinäisyys ja epävarmuus voivat aiheuttaa sen, että arvo jää toteutumatta omassa elämässä, Kuokkanen huomauttaa. Esteinä aktiiviselle muutoksen hakemiselle voivat olla ahdistus, hämmennys, neuvottomuus, riittämättömyys, rajallisuus, osaamattomuus, ärtymys ja omien ”pimeiden puolien” pelko. ”Mutta, kun”- ja ”sitten, kun”- ajattelu jumiuttaa paikalleen.

Vaikein tilanne Kuokkasen mukaan on silloin, jos yksinäisyyttä ei hyväksy vaan taistelee sitä vastaan, mutta samalla ei kuitenkaan ole valmis todella kohtaamaan ja käsittelemään sitä, jolloin jää paikoilleen vatvomaan samaa asiaa. Tällöin on tavallista kehittää korviketoimintaa täyttämään elämää, kuten työnarkomaniaa tai erilaisia riippuvuuksia.

Jokainen on keskeneräinen

Mitä sitten voi tehdä odotellessaan elämää muuttavaa ihmettä? Kuokkanen neuvoo miettimään ja erittelemään toiveitaan.

- Kysy itseltäsi, mitä se varmuus on, jota kaipaat. Onko varmuus viimeisteltyä ja valmista ja onko epävarmuus keskeneräisyyttä? Eikö meistä jokainen ole aina keskeneräinen, ei kukaan tule koskaan täysin valmiiksi, Kuokkanen huomauttaa. Varmuuskin vaihtelee eri hetkinä ja eri tilanteissa. Kaiken voi aina tehdä valmiimmin ja paremmin, täytyy itse tietää, mikä on minulle riittävää.

Yksinäisyydenkin suhteen on käytävä läpi, mitä ystävyys minulle tarkoittaa. Mitä on kohtaaminen ihmisten välillä? Monilla on ideaalikuva ystävästä, joka aina ymmärtää ja kuuntelee, mutta ei se oikeasti aina mene niin. On huomattava ja hyväksyttävä ensin oma keskeneräisyys ja vajavaisuus, jotta ei aseta epärealistisia odotuksia myöskään muille.

Pienien taukojen etsiminen

Kuokkanen korostaa, että jokaisen on itse otettava vastuuta yksinäisyyden vähentämisestään. Sitä voi tehdä harjoittelemalla löytämään niitä pieniä taukoja yksinäisyydessä, jolloin on kokenut yhteyttä muihin. Mistä tauko muodostuu? Millaiset asiat vähentävät yksinäisyyden ja epävarmuuden kokemusta?

- Yhteyttä muuhun maailmaan voi kokea myös erilaisten elämysten, kuten musiikin kautta, tai yhteytenä luontoon ja eläimiin, Kuokkanen kertoo.

Oma suhtautumisemme asioihin on se, mikä tekee meidät onnettomaksi. Voimme itse vaikuttaa siihen, millaisen ongelman teemme muiden ihmisten käytöksestä. Voimme keskittyä siihen, kuinka päätämme elää yksinäisyytemme ja epävarmuutemme kanssa ja kuinka siitä voi löytää hyviä puolia.

Kuokkanen neuvoo tarkkailemaan omaa, sisäistä puhettamme – onko se pelkkää murhetta ja riitaa? Löytyykö sieltä huolestuja, kriitikko, uhri vai kenties täydellisyyden tavoittelija? Kriitikko vähättelee, haukkuu, vertailee muihin ja tuomitsee ja tällä tavoin korostaa rittämättömyyttämme. Uhri puolestaan valittaa ja vaikeroi, korostaa puutteita ja vikoja sekä toistelee, että mikään ei koskaan muutu, ei kannata edes yrittää. Jokaisen on löydettävä itse keinonsa hiljentää sisäiset äänet: ne voi yrittää työntää pois tai kieltäytyä kuuntelemasta tai antaa höpöttää ihan rauhassa ilman, että sitä ottaa todesta.

- Täytyy suostua keskeneräisyyteen ja koettaa löytää uteliaisuuden aukkoja. Olenko oppimassa tässä jotakin uutta? Voinko muuttua? Se on oman paikan etsimistä. Kuinka antaa tilaa itselle ja muille, Kuokkanen sanoo.

Ulospääsyssä voi auttaa uusi, hyödyllinen näkökulma. Miten asioita voisi katsoa toisin? Epävarmuus voidaan nähdä oman paikan hakemisena. Yksinäisyys voi olla itsen etsimisen ja löytämisen vaihe.

- Miten vietän loppuelämän tämän asian kanssa? En halua käyttää koko aikaa sen suremiseen, Kuokkanen kehoittaa pohtimaan. Täytyy hyväksyä, että kaikki on nyt tässä ja elämä jää aina keskeneräiseksi.

Lähde: Maija Kuokkasen luento Naistenkartanon luentosarjassa 7.4.2011

                                                                                   11.4.2011 Naistenkartanon aluetyöntekijä Sonja Laine