Kaveriksi kehonsa kanssa?

Vieraskynäblogi | Julkaistu 24.4.2025

Meillä jokaisella on keho ja suhde siihen: kehosuhde. Suhde omaan kehoon on yksi elämämme pisimmistä ja tärkeimmistä ihmissuhteista.

Parhaimmillaan suhde omaan kehoon on mutkaton ja kehon kanssa on helppo kulkea elämän mittaista yhteistä matkaa. Vahvan kehosuhteen keskiössä on arvostus omaa kehoa kohtaan sellaisenaan, mikä näkyy käytännössä mm. oman kehon hyväksymisenä, kehon havainnoimisena arvostavassa valossa, ja ennen kaikkea omasta kehosta huolehtimisena. Kehoa kohtaan kokee kunnioitusta ja kiitollisuutta, ja sen voi myös hyväksyä sellaisenaan, kaikkine ominaispiirteineen. Kun suhde omaan kehoon on mutkaton, omalle keholle haluaa tehdä hyvää – koska se on sen arvoinen sellaisenaan (eikä vasta sitten kun se on jonkunlainen).

Aina oman kehonsa kanssa ei kuitenkaan ole helppo olla kumppani. Kumppanuussuhde saattaa rakoilla arjen kiireissä tai se saattaa saada iskuja vahingoittavista kokemuksista. Toisinaan emme onnistu suodattamaan median kuvavirtaa ja itsetuntomme ottaa osumaa. Joskus emme voi välttyä kuulemasta kehostamme pahalta tuntuvia kommentteja. Elämäntilannekin voi kuormittaa mielen lisäksi myös kehosuhdetta. Kehosuhdetta voi tahrata erilaiset hankalat tai ristiriitaiset ajatukset, tuntemukset ja kokemukset.

Kun kehosuhde kokee kolauksen, tunteet ja ajatukset omasta kehosta sävyttyvät herkästi kielteisiksi. Kehoa koskevat pohdinnat saattavat varastaa huomiota muilta arkisilta asioilta. Oma huomio saattaa kiinnittyä omaan kehoon tavalla, joka saa sen mittasuhteet vääristymään. Arjen erilaiset tilanteet saattavat tuntua tukalalta, jos niissä joutuu liiaksi tekemisiin oman kehonsa kanssa. Kenties huomaakin rajaavansa itse itseltään erilaisia mahdollisuuksia pois, koska kokee, ettei oma keho ole toivotunlainen tai sopiva. Kun kehosuhde ei ole kunnossa, kehon kanssa on vaikea olla.

Toisinaan haksahdamme ajattelemaan, ettei myönteiseen kehosuhteeseen kuulu hankalat ajatukset (tai toisinpäin). Mutta tosiasiassa kehosuhteeseen mahtuu paljon erilaisia tunteita, niin myönteisiä, kuin vähemmänkin myönteisiä; kielteisiä, ristiriitaisia. Toisinaan on vaikeampaa olla omassa kehossa. Oma ulkonäkö herättää välillä myös kielteisiä ajatuksia ja tunteita. Se on ihan OK ja tavanomaista. Jokaisella meistä on ns. bad body -päiviä. Kun kehosuhde on vakaalla pohjalla, näitä hankalia ajatuksia ja tuntemuksia osaa pitää myös ohimenevinä ilmiöinä, eikä niiden tarvitse antaa vaikuttaa omaan toimintaan tai kokemukseen sen enempää. Niihin osaa suhtautua armollisesti, lempeän hyväksyvästi ja niille tilaa antaen. Ja ennen kaikkea, omaan kehoonsa osaa suhtautua kokonaisuutena, ennemmin kuin yksityiskohtina tai osiensa summana.

Kehosuhteessa saattaa tapahtua ajoittaisia notkahduksia, ja se on osa elämää – tärkeintä on se, että notkahduksesta seuraa kuitenkin paluu takaisin omaa kehoa arvostavaan asenteeseen ja haluun pitää huolta omasta arvokkaasta kehostaan.

Samalla kuitenkin elämme aikaa, jossa kehoon kohdistuu valtavan paljon erilaisia odotuksia, ihanteita, ristiriitoja, normeja, sääntöjä, ajatuksia ja tunteita. Ei ole helppoa luovia näissä ristipaineissa – ja säilyttää mutkaton sinuttelusuhde omaan kehoonsa. Voimakkaan visuaalisessa kulttuurissamme altistumme jatkuvasti kapealle kehokuvastolle, joka muokkaa ajatuksiamme siitä, minkälainen keho on hyväksytty, tavoiteltava, ihailtava. Samalla se luo normistoa sille, miten kehoon suhtaudutaan. Aivan kuin keho olisi tärkein käyntikorttimme, valttikorttimme – ja samalla arvokkain sosiaalinen pääomamme. Tässä ajassa toisinaan tuntuu, kuin kehosta olisi tullut vain staattinen patsas, kallisarvoinen näyttelyesine tai yksiulotteinen esittelykappale. Aivan kuin sen arvo olisi jatkuvasti kaupan, tai arvioitavissa ainoastaan sen ulkoisten ominaisuuksien kautta. Onko kehon tärkein tehtävä nykyisin todellakin vain näyttää joltain?

Ei ole. Ei kehon tärkein tehtävä ole näyttää joltain – sen tärkein tehtävä on olla, tuntea, toimia, liikkua, nauttia, aistia, elää, hengittää ja ylläpitää elämää! Kehon arvokaan ei ole valuuttaa, jota voi ansaita tai jolla voi käydä kauppaa – keho on jo arvokas sellaisenaan, ei tietynlaisena, jonkun muotoisena tai normin mukaisena.

Mutta miten toimia, kun huomaa sisäistäneensä ongelmallisia uskomuksia omasta kehostaan? Miten hoivata ja huoltaa omaa kehosuhdettaan? Tässä muutama ajatus:

• Haasta omia uskomuksiasi? Mieti, minkälaisia ajatuksia ajattelet omasta kehostasi? Mistä nämä ajatukset ovat peräisin
• Muistuta itseäsi, että kauneusihanteet ovat kulttuurisesti ja kaupallisesti muovattuja, eivät objektiivisia totuuksia. Kuka käärii voiton siitä, että olet tyytymätön itseesi?
• Somen kehokuvasto voi vahvistaa epärealistisia kehoihanteita ja odotuksia – mieti, minkälaisessa ympäristössä vietät aikaasi, kun olet somessa. Minkälainen olo sinulle tulee omasta feedistäsi?
• Vie huomiosi ulkonäön sijasta toiminnallisuuteen. Kehosi ei ole patsas, vaan elävä ja hengittävä olento. Mitä kaikkea kehosi mahdollistaa?
• Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka vahvistavat kehorauhaa ja kunnioittavat kehojen moninaisuutta. Hakeudu muiden seuraan, älä jää yksin.
• Harjoittele itsemyötätuntoa. Paras hetki harjoittaa myötätuntoa on juuri silloin, kun se tuntuu kaikista vaikeimmalta. Miten voisit osoittaa hyväksyntää itsellesi? Usein tunne seuraa toimintaa – miten toimisit, jos kehosi olisikin kumppanisi?
• Hyväksy keskeneräisyys. Kumppanuus oman kehon kanssa on elinikäinen matka, johon kuuluu erilaisia vaiheita, tunteita ja ajatuksia, niin myönteisiä kuin kielteisiä.

Kirjoittaja: Katarina Meskanen, erikoispsykologi, psykoterapeutti, tietokirjailija, mindfulness-ohjaaja, valmentaja ja kouluttaja.