Kun mikään ei tunnu riittävän – itsemyötätunto jaksamisen tukena

Kun mokaat jossain totaalisesti tai tuntuu ettet riitä, miten puhut itsellesi? Mitä sanoja sanot, millainen on äänensävysi? Entä jos ystäväsi olisi epäonnistunut jossain samassa asiassa, miten puhuisit hänelle? Todennäköisesti sävy, jolla puhuisit ystävällesi olisi paljon ystävällisempi. Useimmilla meistä sisäinen ääni on kaikkea muuta kuin lempeä.

Vieraskynäblogi | Julkaistu 21.4.2026

Itsemyötätunto voi vaikuttaa aika epämääräiseltä käsitteeltä. Monille se on ”kiva ajatus”, mutta voi olla vaikeaa hahmottaa, mitä se voisi tarkoittaa arjessa ja käytännössä.

Itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että suhtaudumme itseemme samalla lempeydellä ja ymmärryksellä vaikeuksien keskellä kuin suhtaudumme vaikka meille tärkeän ihmisen vaikeuksiin. Se tarkoittaa sitä, että osaamme olla ystävällisiä itseämme kohtaan silloin kun koemme riittämättömyyttä tai kun sisäinen kriitikkomme nostaa ääntään.

Itsemyötätunto ei ole ominaisuus, jonka kanssa synnymme, vaan taito, jota voimme kehittää. Monet ajattelevat, että itsemyötätunnon vahvistaminen tekee meistä jotenkin laiskoja ja että lakkaamme yrittämästä yhtään mitään. Voi myös tuntua, että itsemyötätunto on jotain itsekästä omaan napaan tuijottamista ja itsesäälissä kieriskelyä. Totuus on kuitenkin tutkimustenkin valossa aivan päinvastainen.

Itsemyötätunto on tärkeä työkalu stressinhallinnassa ja resilienssin vahvistamisessa. Eli siis elämän rankkojen asioiden vastaanottamisessa, hyväksymisessä ja käsittelyssä.

Itsemyötätunto vaikuttaa olevan jopa liian helppo ratkaisu elämämme ongelmiin ja kuormitustekijöihin. Itsemyötätunnon harjoittamisen on todettu vähentävän masennusta ja ahdistusta, lisäävän onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunnetta ja lievittävän stressiä ja parantavan terveyttä ja hyvinvointia. Aika isoja juttuja siis.

Kun kritisoimme ominaisuuksiamme tai sätimme itseämme vajaavaisuuksistamme, kehomme stressireaktio aktivoituu. Luomme kehollemme ja mielellemme uhan ja hälytystilan tavalla, jolla sisäisesti suhtaudumme itseemme. Tämä siis sen lisäksi, kuinka ulkoinen maailma ja vaatimukset jo valmiiksi kuormittavat kehoa ja mieltämme.

Ajatus ”minun pitäisi jaksaa enemmän” tai ”miksi en ole niin hyvä kuin muut” voi fysiologisesti vahvistaa samaa stressireaktiota kuin ulkoinen kuormitus.

Itsemyötätunnon tietoinen harjoittelu ja sen vaikutus hermoston rauhoittamiseen ja stressinsäätelyyn on tullut itselleni tutuksi erityisesti työni kautta konfliktialueilla. Olen työskennellyt tasa-arvoasioiden parissa vuosia esimerkiksi Afganistanissa ja Ukrainassa, jossa työ vaatii paljon, stressi on usein aika katossa ja hermosto koetuksella. Tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistäminen äärimmäisen kärsimyksen keskellä tuntuu usein toivottomalta ja riittämättömyyden tunne on usein läsnä.

Stressaavissa tilanteissa olen kokenut itsemyötätuntoharjoitusten toimivan eri tavoin. Ne rauhoittavat hermostoa nopeasti ja siinä hetkessä, kun on joku stressaava tilanne päällä. Muutoksen huomaa kehossa – hengitys helpottuu ja rintakehää painava tunne kevenee. Ne auttavat myös vaikeiden tunteiden kuten riittämättömyyden ja häpeän tunteiden rakentavassa kohtaamisessa.

Itsemyötätunnon tarkoitus ei ole se, että olisimme koko ajan onnellisia ja kaikki tuntuisi kivalta. Sen tarkoitus on harjoittaa kykyä olla läsnä tässä hetkessä ja kohdata itsemme ystävällisesti, varsinkin silloin kun elämä koettelee ja vastaamme tulee sellaisia asioita, joita emme haluaisi käydä läpi.

Itsemyötätunto on myös feministinen kysymys. Naisia ei ole opetettu olemaan ystävällisiä ja armollisia itselleen. Monille meistä riittämättömyyden tunne ja jatkuva vaativuus ovat aina läsnä.

Naisiin kohdistuu monenlaisia vaatimuksia: sopeudu, kanna, huolehdi, ole kiltti ja kiva, pidä arki kasassa. Jatka, vaikka kuormitus kasvaa. Älä romahda tai ainakaan näytä vihaa.

Itsemyötätunto ei siis ole vain henkilökohtainen taito. Se on vastalause vaativuudelle ja riman alituiselle nostamiselle, jota varsinkin naisina kohtaamme jatkuvasti. Hiljaista vastarintaa, joka myös auttaa kuormittavan arjen keskellä.

Kirjoittaja: Sini Rämö, itsemyötätuntokouluttaja, joogaohjaaja (RYT-500) ja ratkaisukeskeinen valmentaja. Sinillä on 15 vuoden kokemus tasa-arvoasiantuntijana ja naisten oikeuksien parissa työskentelystä kriisialueilla Afganistanista Ukrainaan. Hänen työnsä pohjautuu syvään ymmärrykseen siitä, miten kuormitus, vaatimukset ja suorittaminen vaikuttavat hermostoon, kehoon ja mieleen.