NOVAT-naisten kertomuksia

Minulle NOVAT -ryhmästä on tullut tuttu ja turvallinen ympäristö, jossa voin sanoa ääneen aivan kaiken, jopa sellaisia asioita, joita en voi omalle terapeutilleni kertoa, sillä pelkään sitä, millä tavalla hän reagoi ja vastaa minun kertomaani. NOVAT -ryhmässä ei tarvitse hävetä eikä kokea syyllisyyttä siitä mitä on kokenut, koska kaikki ovat omalla laillaan kärsineet samanlaisista tunteista. NOVAT -ryhmässä olet vapaa. Kukaan ei neuvo tai kommentoi miten sinun kuuluisi toimia, vaan saat tilaa käsitellä asiat ja löytää itse omat ratkaisut ongelmiisi. Et kuitenkaan ole yksin, koska läsnä ympärilläsi on ihmisiä, jotka tietävät, ymmärtävät ja eläytyvät tunteella siihen, mitä käyt läpi. Uskalla, koe ja vapaudu.

Nimim. Lopulta onnellinen

NOVAT-RYHMÄ OMAN ELÄMÄNPOLUN TUKENA

En tiennyt NOVAT-konseptista mitään ennen erästä epätoivon hetkeä, jolloin eksyin Naistenkartanon nettisivuille. Minulle asioiden jakaminen ja puhuminen vertaisryhmässä oli aina tuntunut vieraalta, ja siksi kai tarvitsin riittävän määrän epätoivon tunnetta rohkaistuakseni yhteydenottoon. Ensimmäinen tapaaminen jännitti ja pelotti: se oli yhdistetty alkuinfo ja ryhmän ensitapaaminen. Mutta kyseinen järjestely toimi, ja näin kohtasin heti ensimmäisellä kerralla tulevan ryhmämme jäseniä. Sain huomata muiden olevan ihan tuiki tavallisia, mukavia naisia.

NOVAT-konsepti piti sisällään kolme lukukautta, joista kullakin oli minulle tärkeä kehitystehtävä. Ensimmäinen lukukausi oli lähinnä sääntöjen opettelua, ryhmäytymistä, toimintaan tutustumista ja toisten ryhmäläisten luottamuksen saamista. Tässä vaiheessa huomasin, että jouduin joka viikko pinnistelemään ryhmään menemistä, sillä se oli minulle epäluontainen tapa käsitellä asioita.

Sitkeys kuitenkin palkittiin, ja toinen lukukausi oli yhä enenevää itsensä esiin tuomisen opettelua ja omassa elämässä tapahtuneiden muutosten jakamista. Kolmas kausi oli minulle varsinaista tehoaikaa – oman valheellisen minuuden kokemista ja tunnistamista, sekä todellisen minän julkituomisen opettelua.

Tarvitsin pitkän ajan ennen kuin todellinen luottamus ryhmäläisiin syntyi. Ajan myötä ryhmästä muodostui kuitenkin rakkaudellinen tila, johon jokainen jakoi viikkotehtävän ajatukset. Mitä enemmän kukin ryhmäläisistämme kertoi itsestään ja tunteistaan, sitä enemmän rakkautta tuo tila alkoi pitää sisällään. Suojamuureista luopuminen ja hyvän sisään päästäminen ei ollut minulle helppoa, koska se tarkoitti myös kaikelle pahalle alttiina olemista. Mutta se kannatti.

Menneen elämäni aikana olin saanut luotua itselleni turvallisen tuntuisen ja lämpimän tunkion, jossa suoritin elämääni. Mikään ei oikeastaan ollut vialla, mutta kuitenkin kaikki tuntui väärältä. Vasta kun aloin saada merkkejä siitä, että tuo lämmin ja turvallinen tunkio haisee ja on mätä, huomasin kasvaneeni itseni viereen – seisovani jonkun muun saappaissa, mutten omissani. Se oli hurja ja outo hetki, mutta se oli myös hetki, jolloin kasvu omaksi itsekseen saattoi alkaa. Se oli hetki, joka mahdollistui toisten avulla. Ja se oli hetki, josta selvisi toisten avulla. Se oli hetki, jolloin minä sanoin NOVAT-ryhmän kokouksessa: ”En jaksa enää esittää.” Minun oli hajottava ja purkauduttava valheellisesta minuudesta. Aloitettava todellisen minuuden rakentaminen – kalliolle.

Merkityksellistä NOVAT-ryhmän kokouksissa oli huomata, että todellinen minä ja tunteeni kantavat, kun uskalsin vähitellen kertoa itsestäsi himpun verran lisää. Kokouksissa sain rohkeutta uskoa, että oma todellinen minä kantaa myös muissa ihmissuhteissa. Sosiaalisten peilien kautta minusta kasvoi rohkeammin itseeni luottava, voimakasta tahtoakin omaava nainen. Nykyään uskallan sanoa oman näköisiä sanoja ääneen. Ujouteni tuskin lähtee minusta koskaan, mutta nyt tiedän, ettei sen kuulukaan lähteä. Se on osa minua.

Sinulle, joka mietit ryhmään menemistä, toivon rohkeutta. Kun itse rohkaistuin ottamaan sen ensimmäisen askeleen, NOVAT-ryhmän portaat tekivät jatkossa työtä puolestani. Ryhmämme naiset tukivat minua matkallani omaan itseeni ja itseni rakastamiseen – oman näköiseen elämänpolkuuni.

Itsensä viereen kasvaminen on oire, joka periytyy sukupolvelta toiselle. Vanhempani olivat omien kasvukokemustensa uhreja. On sinusta kiinni, katkaisetko tuon sukupolvien ketjun. Annatko anteeksi ja jatkat elämää oman itsesi näköisellä polulla. Uusi elämänpolkuni tuntuu minusta edelleen vieraalta, koska siihen ei ole aikaisemmin saanut peilejä. Mutta kun löytää pieniäkin murusia oman itsensä näköisestä elämästä, tietää kaiken olleen kivun ja tuskan arvoista.

Omalla polulla ei huimaa, koska se on rakentunut kalliolle. Omalla polulla pystyy seisomaan omien sanojen ja tekemisten tasolla. Omalla polulla voi antautua olemaan oma itsensä – ensin näkymätön ja sitten näkyvä. Tuon polun löytämisessä NOVAT-ryhmän naiset tarjosivat minulle tärkeän kompassin ja ponnahduslaudan. Sitä samaa toivon Sinulle.
Ilona, 31

NOVAT-RYHMÄN AVULLA IRTI ALKOHOLISTA

NOVAT-ryhmästä sain voimaa uskoa itseeni. Pikku hiljaa opin muuttamaan negatiivisia ajatuspolkuja positiivisemmaksi.  Siitä seurasi hyvänolon tunteita, joita olin tottunut etsimään alkoholista aiemmin. Löysin rohkeuden ilmaista mielipiteeni määrätietoisesti, mutta ilman lapsekasta uhmaa. Lisäksi ryhmässä tuli käsiteltyä myös lapsuuden aikaiset perhesuhteet.

Sillä oli selkeä terapeuttinen vaikutus. Syyllisyyden ja häpeän tunteiden työstämisellä oli niin ikään ratkaiseva merkitystiellä kohti itsehyväksyntää. Piiloaggressiiviset käyttäytymismallit, kuten juoruilut ja nalkuttamiset, vähenivät, samoin kuin niiden aiheuttama syyllisyyden taakka keveni.

Kun aloitin NOVAT-ryhmässä, itsetuntoni j a elämänhallintani olivat retuperällä. Pelkäsin kaikkea sosiaalisista stigmoista taloudellisiin ongelmiin ja vaikeaan äitisuhteeseen. Aluksi varoin sanoja ja olin tarkka muiden välittömästä hyväksynnästä. Meidän ryhmässämme oli 10 naista ja meitä yhdisti ongelmiemme samankaltaisuus, vaikka ne ilmenivätkin meissä eri tavoin. Kaikilla ei suinkaan ollut jäävuoren huippuna päihderiippuvuus. Totesimme usein, että naisille ominainen miellyttämisenhalu vaivasi meitä kaikkia. Kiltit tytöt kieltävät herkästi omat tarpeensa ja masennus on silloin vaanimassa, vihan tunteiden kieltämisen myötä.

Askel kerrallaan, viikko viikolta yhteenkuuluvuuden tunne voimistui. Oli helppoa puhua ja oli tarve puhua. Toisten antama myönteinen ja myötäelävä peili rohkaisi tunnistamaan omaa ääntä. Ja kun puhuin tuntemuksistani ryhmälle, ne selkeytyivät. Ohjelma alkoi toimia itsekseen ja kasvukipujen kautta uusi minä alkoi hahmottua: minä, joka hyväksyy itsensä ja arvostaa itseään ja tätä kautta on kykenevä myös aitoon empatiaan. Tuntui suurelta vapautukselta päästä irti kielteisistä ajatuksenkuluista.

Ohjelman omaksumisen myötä elämänhallintani koheni. Aikaisemmin en ollut kyennyt ponnistelemaan tavoitteiden saavuttamiseksi, koska en pohjimmiltani uskonut onnistuvani. En edes antanut itselleni lupaa onnistua. Tämä johti alkoholikierteen syvenemiseen, lamaantumiseen ja masennukseen.

Tänä päivänä olen saavuttanut itselleni ryhmätyöskentelylle asettamani tavoitteet. Uskaltauduin opiskelemaan uuden ammatin. Minussa on vahvistunut usko siihen, että elämäänsä voi itse vaikuttaa, suunnitelmia saa tehdä ja on oikeus onnistua niiden toteuttamisessa. NOVAT-ohjelman läpikäyminen oli minulle kasvun paikka ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille omasta kasvusta kiinnostuneille naisille.
Sirpa