Voiko erosta löytää hopeareunusta?
Vieraskynäblogi | Julkaistu 25.9.2025
”En jaksaisi antaa sille *****lle enää yhtään aikaa tai ajatusta. Haluan vain mennä eteenpäin!”
Tämä lause livahtaa usein kohtaamieni eronneiden huulilta. Miksi pitäisi pysähtyä pohtimaan tai muistelemaan jotain, minkä niin kiivaasti haluaa jättää taakseen tai mikä niin kipeästi satuttaa? Miksi paasaan vuosi toisensa perään eron äärelle pysähtymisen tärkeydestä?
Vain virheistä oppii
En voi kyllin korostaa, miten paljon hyödymme siitä, että selvitämme, miksi parisuhde päättyi. Kun oivallamme eroon johtaneet syyt ja tarkastelemme rehellisesti omaa osuuttamme koktailissa, saamme vastauksia, joita usein yritämme turhaan kaivaa suhteen toiselta osapuolelta.
Ymmärrys ja hyväksyminen alkaa raivata tilaa epätoivolta ja hämmennykseltä. Ihmissuhteiden matematiikkaa: aivot kaipaavat loogista selitystä, tunteet kohtaamista. Tieto ja ymmärrys lisää myös hallinnantunnetta, joka loistaa usein erossa poissaolollaan.
Hyväksymisen lisäksi toinen tärkeä osa-alue on oma kasvu ja tulevaisuus, voimme oppia vain katsomalla taaksepäin. Itseään on helpompi tarkastella etäisyyden päästä. Oman osuuden tarkastelu auttaa oivaltamaan mihin ja miten voi itse vaikuttaa, missä omat rajat kulkevat ja miten itseään voi ilmaista jatkossa paremmin.
Tunteista pääsee tuntemalla
”En halua antaa itkun tai vihan tulla, kun sitten en selviydy enää mistään!”
Meistä kukaan ei ole innokkaana kohtaamassa vaikeita tunteita. Ikävät tunteet tuntuvat kehossa: ne puristavat rintaa, kietovat kädet pakkopaitaan, viiltävät vatsaa tai jäykistävät selkää. Häpeä rakentaa panssariaan, ei saa paljastua epäonnistujaksi. Pelko tuntemattomasta vie toivon ja vetelöittää jalat, rakastaako kukaan enää minua.
Kun parisuhde päättyy, se osuu hyvin suurella varmuudella syvimpiin tunteisiimme: hylkäämiseen ja arvottomuuteen. Toki eroon liittyy myös helpotusta ja iloa, jopa hurmoksellista vapauden ja onnen tunnetta. Niiden varjona voi taas vaania syyllisyys: saanko olla onnellinen, kun aiheutan muille kärsimystä?
Eron pinnalla meillä kaikilla kuitenkin kihisee kiukku; pettymys siitä, kun asiat eivät menneet toivotulla tavalla. Suru ja luopuminen voi aiheuttaa lamauttavaa kipua, joskus voi tuntua siltä, ettei selviä. Ja yksin ei tarvitsekaan selvitä. Siksi eron tunteiden käsittelyssä on hyvä tukeutua muihin. Parhaiten ymmärtävät ne, jotka ovat sen itsekin kokeneet.
Tunteiden kohtaaminen yksin on vaikeaa, siksi itse kannustan hakemaan ympärille vertaisia ja turvaverkkoa. Järjestelmällinen tunteiden kohtaaminen vie väistämättä eteenpäin. Joskus tarvitsemme apuja ja tukea myös siihen, miten tunteita voi turvallisesti kohdata. Itkun jälkeen on helpompi olla.
Toivo kasvaa toimeen tarttumalla
Jos eropäätös on tullut itselle yllätyksenä tai siihen liittyy uskottomuutta tai petetyksi tulemisen tunnetta, voi menettää hallinnan tunteen. Jouksuhiekassa räpiköiminen voi tuntua toivottomalta.
Eron jälkeen on tärkeää antaa itselle tilaa pohtia, mitä todella haluaa, tarvitsee ja kuka on ilman parisuhdetta? Samalla kun itsetuntemus lisääntyy, vahvistuu myös oma toimijuus, se taas lisää toivoa. Näin erosta voi muodostua käännekohta, joka avaa mahdollisuuksia kasvuun ja omannäköiseen elämään.
Eron käsittely on loistava ensimmäinen askel tarttua toimeen ja ottaa ohjat omasta elämästä. Selvitä itselle miksi olet nyt tässä, käsittele ja kohtaa tunteet ja selvitä, mitä tarvitset jatkossa voidaksesi hyvin. Olet tärkeä ja kaiken sen arvoinen. Muista myös, että apua saa ja pitää pyytää.
Kirjoita: Mistä olet jo nyt selviytynyt? Millaisia pieniä tai suuria askeleita olet ottanut?
Kirjoittaja: Viivi Niinikangas, eroasiantuntija, terapeutti ja seksologi
Lisää aiheesta voi kuulla Viivin ja Naistenkartanon järjestämässä webinaarissa “Erosta selviytyminen – Miten päästä eteenpäin ja löytää toivo” to 2.10. klo 18-19.30.
