Syömisen sipulimalli

Syömiskokemusta voi psykologi Lea Polson mukaan verrata sipuliin. Jokainen sipuli on erilainen ja ainutkertainen. Syömisen sipulimalli on viitteellinen, kokemuksellinen mielikuva. Kerrokset ovat erilaisia ja erivahvuisia. Ne ovat eri tavoin aktivoituneita, joten jokaiselle muodostuu omanlaisensa sipuli.

Sipulimallin kerroksia ovat:
– pyrkimys syömisen tiukkaan kontrollointiin
– laihdutusyritysten tuottama tempoileva / kaoottinen syöminen
– tapasyöminen vailla erityistä tunnelatausta
– itsehoidollinen syöminen
– minän ydintä ja rajoja ilmaiseva syöminen
– luonnollinen, mutkaton syöminen

Lisäksi syömiseen voi linkittyä vahvasti addiktoituneita elementtejä.

Syömisen sipulimallia tarkasteltaessa voi huomata, että sipulia kuorittaessa itkettää helposti. Näin saattaa Polson mukaan tapahtua myös, kun alkaa kesyttää omaa tunnesyömistään ja etsiä sille juuria.

Syömisen taustalla olevat asiat

”Syötättämisellä” Polso tarkoittaa halua syödä, vaikka emme osaisi sanoa mistä tämä halu kumpuaa. Jokaisen tulisikin pysähtyä miettimään, mitä tällaisten mielitekojen takana on. Monesti mieliteon kohde viittaa tunteeseen, jota sillä hetkellä tunnemme. Olisikin hyvä pysähtyä miettimään, kaipaako sittenkin ruuan sijaan jotakin muuta, ja tarkastella mielihalujen taustalla vaikuttavia asioita.

Tunnetko, mistä maaperästä lohtusyömisesi kasvaa? Tällaisia tekijöitä ovat:
– tilanteet
– paikat
– tapahtumat
– ihmiset

Tunnesyömisen juuriin ja taustoihin ei ole yleistä vastausta, vaan jokaisella on omat tunnesyömiseen vaikuttavat syynsä. Tärkeintä on sanoittaa itselleen oman tunnesyömisensä juuria. Tämän voi tehdä konkreettisesti esimerkiksi kirjoittamalla tai piirtämällä.

Ruoka lohduttajana ja syömisen tunteet

Ruokaa käytetään lohduttajana, koska se
– auttaa säätelemään vireystilaa ja fyysistä oloa
– luo illuusion omavoimaisuudesta
– tarjoaa sijaistoimintaa
– luo illuusiota yhteydestä

Polso muistuttaa, että tietyssä mielessä kaikki syöminen on tunteella syömistä. Näin saa ja pitääkin olla. Merkittävää on, milloin mutkattomasta tunnesyömisestä tulee pulmallista.

Mutkattomasti tunnesyöminen on
– avoimuutta omille tuntemuksille
– taitoa kohdata omat tunteet ja elää ne läpi

Pulmallisesti tunnesyöminen on
– reagoimista omiin viriäviin tunteisiin vähätellen, poissulkien tai puuduttaen
– pakottavaa, salattua ja/tai lohdutonta

Tunnesyöjän taipumuksia

Tunnesyöjän taipumuksia ovat:
– tunnekammo (tietyt tunteet koetaan pelottavina)
– katastrofiodotukset (”jos päästän tämän tunteen pintaan, tapahtuu jotakin kamalaa”)
– mättöpuudutus (kehon ja mielen “puuduttaminen” syömällä)

Irti tunnesyömisestä

Tunne- tai lohtusyöminen on usein yksinäisen vastuunkantajasuorittajan selviytymiskeino. Mikäli sitä tahtoo vähentää, on löydettävä muita selviytymiskeinoja, kuten yksinäisyyden purkaminen, rajojen asettaminen sekä suorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta hellittäminen.

Koska tunnesyömisen taustalla on tiettyjä tunteita, tulisi pyrkiä tunnistamaan tietyt tunteet ja niiden viriäminen. Tunteet tulisi kohdata, mutta niitä ei saisi jäädä paisuttelemaan. Tunne kulkee lävitse ja menee ohi, kun siitä päästää irti.

Tunteiden kohtaamisen portaat:
– pysähdy
– tunnista
– hyväksy
– tutkiskele
– päästä irti

Syöminen on aina suhde itseen, maailmaan ja muihin ihmisiin. Tunnesyöjän tulisikin oppia tuntemaan, kuka hän itse pohjimmiltaan on. Lisäksi on muistettava, että saadaksemme kylliksemme ja riittävästi, meidän täytyy kokea, että olemme riittäviä.

– Ravinto on aina henkilökohtaista ja erityistä, Polso muistuttaa. Ruoka tyydyttää vain silloin, kun nälkä on fysiologista. Vain tällöin ruoka on ravintoa, muulloin jotakin muuta. Huomaa, että jos pidät ruokaa psyykkisen ravintosi päälähteenä, et koskaan tule kylläiseksi!

Lähde: Lea Polson luento “Ruoka lohduttajana ja kylläisyyden tunne” Naistenkartanon luentosarjassa 11.3.2013.

Ajankohtaista Naistenkartanossa

Voit suodattaa artikkeleita ja tapahtumia oikealta puolelta löytyvien valintojen avulla.