Julkaistu 20.8.2020

Häpeätutkija Brené Brownin mukaan maailmaan tarvitaan kiireesti lisää sellaista rohkeaa ja meidän kaikkien rakentamaa johtajuutta, jolla poistetaan eriarvoisuutta ja lisätään psykologista turvallisuutta työpaikoilla, kouluissa ja erilaisissa yhteisöissä. Samalla kun mielenterveyden häiriöistä johtuvat poissaolot lisääntyvät Suomessa jyrkästi ja erityisesti naisilla, BBC:n tekemä globaali tutkimus kertoo, että nuorista aikuisista, meidän tulevaisuuden lupauksista, jopa 40 % kokee itsensä yksinäisemmiksi kuin koskaan aiemmin. Mistä nämä hälyttävät luvut kertovat?

Mistä yksinäisyyden kokemus syntyy?

Varmasti kiireellä, yhä monimuotoisemmalla ja haastavammaksi käyvällä työllä, jatkuvilla muutoksilla, vallitsevalla epävarmuudella sekä työn ja vapaa-ajan rajojen hälventymisellä on kaikilla vaikutuksensa asiaan. Mutta ne eivät yksin ole suora selitys yleistyvälle yksinäisyyden ja tietynlaiselle irrallisuuden kokemukselle, joka ihmisten keskuudessa kaikessa hiljaisuudessa nostaa päätään. Sen sijaan moni kuvaa lisääntyvän pahoinvoinnin taustalta löytyvää rikkinäistä yhteyttä ja siihen liittyviä häpeän kokemuksia. Palautetta omasta tekemisestä on vaikea saada tai se puuttuu kokonaan. Vaikeita ja rohkeutta vaativia keskusteluja ei uskalleta käydä, niiltä mennään piiloon. Silloin on myös vaikea olla rohkea, idearikas tai järin aikaansaava.

Mikä tulee rohkeuden tielle?

Rohkeutta ei myöskään voi olla ilman haavoittuvuutta, jota yritämme usein itsessämme peitellä hinnalla millä hyvänsä. Monille meistä on varmasti tuttua tilanne, jossa on esimerkiksi halunnut jakaa jotakin itselle tärkeää, kertoa oman mielipiteen, mutta on samalla pelännyt, että avatessaan suunsa, joutuukin naurunalaiseksi tai vaihtoehtoisesti muiden ohittamaksi. Tai mitä jos mielipide onkin muiden mielestä huono tai ehkä loukkaa toista. Tässä on kyse puhtaasti neurotieteestä: toisaalta ihmisellä on syvä tarve yhteyteen ja toisaalta tarve suojella itseään häpeältä ja nöyryytyksen kokemukselta. 

Kun meitä hävettää jokin asia itsessämme, tai olemme epävarmoja ja koemme olomme turvattomaksi, yksi luontaisista suojareaktioista on pysyä etäällä, tarkkailijan roolissa. Voimakas häpeä siis saa meidät suojelemaan itseämme, usein haitallisin ja hyvää yhteyttä rikkovin keinoin. Jos ajatustemme, ideoidemme ja toimintamme ohittamista tapahtuu toistuvasti, me lopulta sulkeudumme kokonaan ja teemme kaikkemme välttääksemme sitä riskiä, joka nähdyksi tulemiseen aina liittyy.

Miten häpeä syntyy?

Häpeä on aina tietynlainen uhka olemassaololle. Jos me koemme syystä tai toisesta itsemme yksinäiseksi ja tulemme suljetuksi lauman ulkopuolelle, koemme siitä syvää häpeää. Sama ilmiö tapahtuu työpaikoilla, jos emme tule kuulluksi ja nähdyksi tai emme koe arvostusta työyhteisössä.

Häpeä on primääri riittämättömyyden ja arvottomuuden tunne, itseä koskeva kokemus siitä, että on sanonut tai tehnyt jotakin väärin, tai että on jotenkin vääränlainen, huonompi, tehottomampi tai tyhmempi kuin muut. Se myös aktivoi meillä samat alueet aivoissa, kuin fyysinen kipu ja tekee siksikin niin kipeää. Häpeä on kirjaimellisesti vastoin meidän ”viritystä” ja pitkittyneenä sen myös tiedetään kytkeytyvän mielenterveyshäiriöihin. Ja siksi sen kanssa pitää olla erityisen hereillä nyt myös työpaikoilla.

Miten häpeästä päästään irti?

 Häpeä on universaali tunne ja me kaikki koemme sitä, halusimme tai emme. Myös työyhteisöissä se vaikuttaa ihmisten toiminnan taustalla ja kuplii hiljaa ja pinnan alla. Häpeän tunnistaa yrityksissä muun muassa räjähdysherkistä, turvattomista keskusteluista, mikromanageerauksesta, arvojen vastaiseen käyttäytymiseen puuttumattomuudesta, suosimisesta, selän takana puhumisesta ja toisten syyttelystä.

Häpeä ei kuitenkaan kestä, että siitä puhutaan ääneen. Sen takia rohkean johtajuuden ytimessä onkin ymmärtää häpeää sekä yksilötasolla, että ryhmän kollektiivisena käyttäytymisenä. Kun me opimme paremman itsetuntemuksen avulla tunnistamaan häpeän, sitä herättävät tilanteet ja jokaisen yksilölliset suojamekanismit, sekä opimme puhumaan niistä työyhteisössä ääneen, me itseasiassa maadoitamme neuroverkkojamme uudella tavalla, ja luomme yhteistä, psykologista turvallisuutta työyhteisössä vahvistavaa ja kaikki tunteet sallivaa, inhimillisempää kulttuuria. Samalla torjumme yksinäisyyttä ja vahvistamme yhteyttä, supervoimaa, jolla suomalainen työelämä saadaan nousemaan takaisin jaloilleen myös käynnissä olevan pandemian ja vallitsevien mielenterveyshaasteiden keskeltä.

Riikka Seppälä

Kirjoittaja on yrittäjä ja kokenut valmentaja Sitomo Oy:ssä sekä Brené Brownin opeissa sertifioitunut Dare to Lead -fasilitaattori.


Aiheesta voi kuulla lisää Naistenkartanon ja Suomen NNKY-liiton yhteisellä luennolla “Rohkeuden äärellä Brené Brownin jalanjäljissä – miten opetella rohkeampaa elämää?”.

Luento järjestetään sekä Helsingissä että Tampereella. Lue lisää täältä!

Kuva Jerzy Górecki Pixabaystä

Ajankohtaista Naistenkartanossa

Voit suodattaa artikkeleita ja tapahtumia oikealta puolelta löytyvien valintojen avulla.