Miten päästää irti elämää kaventavasta kehohäpeästä
Vieraskynäblogi | Julkaistu 26.4.2022
Pelkään, että olen omana itsenäni jotenkin väärin ja liikaa, liian erilainen, kokonaan vääränlainen.
Moni naisista kamppailee toistuvasti oman ulkonäön kanssa ja kokee häpeää kehostaan. Lukuisat naiset pinnistelevät vuosien ajan yltääkseen johonkin sellaiseen ideaaliin, jollaista ei todellisuudessa ole olemassakaan. Sellaisia me ihmiset kuitenkin olemme, erityisesti tässä individualismin ajassa, jota leimaa uskomus siitä, että riittävällä tahdon voimalla kuka vain voi vaikuttaa omaan kehoonsa ja tehdä siitä juuri sellaisen kuin haluaa. Monelle meistä matka oman häpeän kanssa on elämänmittainen ja vertaamme alituiseen omaa kehoa niihin standardeihin, joita yhteiskunta meille syöttää ja joita me myös itse itsellemme asetamme.
Häpeätutkija Brené Brownin tutkimuksista tiedetään, että häpeä on vahvasti ihmisyyteen liittyvä tunne, jota lähes jokainen meistä kokee, osin täysin tiedostamattamme. Häpeä on ikään kuin meihin ihmisiin sisään kirjattu ominaisuus, alttius toistuvasti skannata itseämme suhteessa toisiin ihmisiin; riitänkö, kuulunko joukkoon, olenko ihana, välittämisen ja rakkauden arvoinen.
Häpeä kumpuaa erillisyyden pelosta ja syvästä tarpeesta yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Ei ole kuitenkaan olemassa yleismaailmallista listaa tilanteista, joissa koemme häpeää. Se mikä synnyttää toiselle syvällistä häpeää, voi tuntua toisella vain pienenä syyllisyyden pistoksena, tai ehkä tunne ei osu lainkaan toisen ihmisen tunneradalle siinä kohtaa. Samaan aikaan tiedetään, että jopa 90 % naisista kokee häpeää omasta kehostaan jossakin elämänsä vaiheessa, jopa 97 % naisista suorastaan vihaa omaan kehoaan ja 67 % naisista on toistuvaksi jonkinlaisella dieetillä yrittäessään olla toisenlainen.
Kehohäpeän lisäksi koemme häpeää myös monista muista asioita. Näitä ovat mm. identiteetti, seksuaalisuus, perhe, äitiys, vanhemmuus, terveys, ikääntyminen, uskonto ja taito pitää puoliaan. Naiset kokevat häpeää näillä kaikilla osa- alueilla ja kehohäpeä tutkimusten mukaan myös lävistää nämä kaikki muut häpeän kategoriat. Kehohäpeä vaikuttaa keskeisellä tavalla siihen, miten suhtaudumme itseemme ja omaan kehoomme mutta myös siihen, miten täysillä elämme elämäämme; miten uskallamme heittäytyä vuorovaikutuksiin; parisuhteeseen, vanhemmuuteen, ystävyyteen ja miten uskallamme olla oma kokonainen itsemme.
Kehonhäpeästä puhuttaessa on tärkeä muistaa, että se osuu tiukasti ihmisyyden syvään ytimeen ja sen kaikkiin kerroksiin. Voimme kokea häpeää omassa kehossa miltei mistä tahansa asiasta, häpeällä ei ole vakiintuneita kohteita, tai edes tiettyä tapaa, jolla se esiintyy. Jos esimerkiksi koemme häpeää jostakin kehomme osasta, emmekä ole harjaantuneita kohtaamaan häpeän aiheuttamia tuntemuksia turvallisella tavalla, voi valtaosa energiastamme mennä häpeän peittelyyn ja sen varjoihin piiloutumiseen. Voimme esimerkiksi uskotella itsellemme, että kaikki muutkin kiinnittävät huomiota juuri siihen kohtaan ja piirteeseen, jota itsessämme häpeämme, vaikka todellisuudessa kuvitelma on meidän omassa mielessämme. Mielikuva on usein kuitenkin niin vahva, että voimme jäädä jumiin sen aiheuttamaan kiusalliseen epätäydellisyyden kokemukseen, joka estää meitä olemassa yhteydessä muihin. Vähintäänkin oman kehohäpeän tunteen kanssa kamppailu on uuvuttavaa ja vie valtavasti voimia.
Häpeä on tärkeä tekijä, kun puhumme masennuksesta, ahdistuksesta tai esimerkiksi unettomuudesta. Monet riippuvuudet, syömishäiriöt ja myös kehodysforia – se, että kokee kehonsa tai jonkin se osan olevan vääränlainen, voi syntyä häpeän seurauksena. Piilossa häpeä altistaa meitä useille sekä fyysisille että psyykkisille sairauksille ja voi ohjata meidät toimimaan omaa hyvinvointia ja koko elämää kaventavalla tavalla.
Onneksi häpeän kanssa voi myös oppia tulemaan toimeen eikä elämää tarvitse elää häpeän varjoissa.
Häpeästä irti päästäminen tapahtuu sen tunnistamisen, tiedostamisen ja tunnustamisen kautta. On tärkeä ymmärtää, että häpeä on meitä alun alkaen suojamaan syntynyt malli, mutta joka voi nykymaailmassa kääntyä meitä vastaan, ohjaten epäsuotuisaan käyttäytymiseen ilman, että edes huomaamme sitä. Omaa häpeänsietokykyä on mahdollista kehittää tarkastelemalla omia odotuksia ja tavoitteita, opettelemalla hyväksymään omaa epätäydellisyyttä ja suhtautumamma itseensä armollisesti ja itsemyötätuntoisesti. Kun opimme hyväksymään, kunnioittamaan ja rakastamaan itseämme ja myös ilmaisemaan niitä asioita, mallinnamme samalla myös lapsillemme ja läheisimmille keinoja pärjätä häpeän kanssa, vahvistamme siis myös heidän häpeänsietokykyänsä.
Oman häpeään tutustuminen auttaa meitä siirtymään jatkuvalta sinnittelyn polulta toivon tielle. Sinnittely on sitä, että pinnistelemme omien voimavarojen äärirajoilla päivästä, viikosta, kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen. Kipuilemme kehoamme arkisissakin tilanteissa, eksymme solmuun menneisiin tilanteisiin ja tunteisiin, väsymme piilotteluun ja petymme itseemme. Toivon tielle kaartaminen taas on sitä, että opettelemme elämään täydellä sydämellä, opimme ymmärtämään itseämme, tunteitamme ja ajatuksiamme myös häpeän hetkillä. Se on sitäkin, että opimme päästämään irti vertailusta ja kohtuuttomuudesta itseämme ja myös toisiamme kohtaan ja sitä, että keskitymme näkemään virheiden sijasta vahvuudet.
Viimeistään nyt on tullut aika määrittää uudella tavalla, mikä on hyväksi meille, lapsillemme ja tuleville sukupolville. Kauneus ei synny siitä, että pyrimme olemaan niin kuin muut, vaan siitä, että uskallamme olla oma itsemme, ei riippumatta siitä, millaisia olemme, vaan juuri sen ansiosta.
Kirjoittaja: Riikka Seppälä, tunnetaitokouluttaja, häpeäcoach, neuropsykiatrinen valmentaja