Julkaistu 7.5.2020

Äitiys on universaalia ja koskettaa meitä kaikkia jollain lailla. Olemme kaikki jonkun lapsia riippumatta siitä, onko äiti ollut elämässämme hyvällä tai huonolla tavalla tai joskus ei lainkaan. Meillä on todennäköisesti vahva näkemys omasta äidistämme: hän voi olla suurin roolimallimme tai se ihminen, jonka tavoin emme ainakaan halua toimia. Äitiyteen kohdistuu myös paljon myyttisiä odotuksia lempeydestä, kärsivällisyydestä ja väsymättömyydestä. Näihin odotuksiin voi olla vaikeaa vastata, tulivatpa ne sitten ympäristöstämme tai sisältä päin.

Itse olen ollut äiti kymmenen vuotta – ensin pienelle tyttärelle ja myöhemmin myös eskari-ikäiselle pojalleni. Matka on ollut myrskyisä. Olen kipuillut erityisesti oman ajan puutetta ja väsymystäni. Samaan aikaan lapset ovat ihanin asia maan päällä ja tuovat suurinta onnea elämääni – en voi olla hymyilemättä joka ikinen äitienpäivä, kun perheeni laulaa minulle ”Porsaita äidin oomme kaikki”. Kun tyttäreni sairasti vakavasti lähes vuoden ajan, ajattelin, että nyt näen kaiken kirkkaasti enkä enää stressaa turhasta. Toisin kävi. Kun tytär toipui, myös pienemmät stressin aiheet palasivat. Ehkä suhteellisuudentajuni kuitenkin hiukan parani.

En koe itseäni valmiiksi äitinä. Jännitän jo etukäteen lasteni teini-ikää. Osaanko antaa tilaa itsenäistymiselle ja olla kuitenkin turvallinen aikuinen hormonien myllätessä? Millaisia ulkonäköpaineita tyttäreni kokee? Olenko osannut tukea terveessä kehonkuvassa tarpeeksi? Ajaako teini-ikään kuuluva kapina ja kokeilunhalu jommankumman elämän huonoille raiteille? Olenko tehnyt tarpeeksi lasteni eteen nyt, kun he vielä ovat mielipiteistäni kiinnostuneita? Ja kärsivällisyyteni joutuu taatusti taas koetukselle – inhoan kaikkea jankuttamista ja enkä voi olla kommentoimatta mielestäni liian pinkeitä vaatteita (kuten oma äitinikin teki aikanaan).

Onneksi ympärilläni on ihmisiä, jotka kannattelevat, kun epäuskon hetki iskee. Toivoisinkin, että jokainen meistä saisi kannustavaa palautetta (annetaan sitä toisillemme!) ja voisi kokea olevansa riittävä naisena ja äitinä kaikkine puutteineen. Myös epäonnistumisista ja peloista pitää olla tilaa puhua. Kun kysyin NOVAT-vertaisryhmissä käyviltä naisiltamme, minkä NOVAT-ajatuksen he kokevat läheisimmäksi, eniten ääniä sai otsikon ajatus: haluan löytää rauhan ja hyvän olon. Ajatus on myös äitiyden kannalta hyvin merkityksellinen. Kun voimme kokea rauhaa ja hyvää oloa, voimme jakaa sitä myös läheisimmillemme. Väestöliiton sivuilla kirjoitetaan viisaasti siitä, miten tärkeää on se, että naisella voi olla muitakin rooleja kuin äidin rooli. Muut roolit ovat avain tasapainoiseen elämään.

Äitienpäivänä toivoisin, että kuva äitiydestä kuten naiseudesta ylipäätään muuttuisi monipuolisemmaksi. Äitiys on nimittäin paitsi universaalia myös todella henkilökohtainen juttu – äitejä on erilaisia niin kuin on lapsiakin. Annetaan toisillemme tilaa kukoistaa.

Anna,

Toiminnanjohtaja

 

Ajankohtaista Naistenkartanossa

Voit suodattaa artikkeleita ja tapahtumia oikealta puolelta löytyvien valintojen avulla.