Tyytyväisyys itseä kohtaan vaikuttaa tutkitusti hyvinvointiin. Useat naiset kokevat kuitenkin riittämättömyyttä ja kärsivät ulkonäköpaineista. Taustalla vaikuttavat monet tekijät, kuten media, joka korostaa kehon ja ulkonäön merkitystä. Lisäksi naisen eri elämänvaiheet iästä riippumatta ja elämän eri osa-alueet vaikuttavat oman kehonkuvan määrittymisessä. Esimerkiksi lapsuus ja nuoruus, lähisuhteet ja ystävät muokkaavat kuvaa oman kehon tykättävyydestä. Naistenkartanon kevään 2018 ja 2019 yleisöluennoilla puhunut psykologi Satu Lähteenkorva kannustaa naisia irrottautumaan ulkonäkökeskeisyyden paineista ja näkemään itsensä toisin: hyväksymään itsensä ja oman kehonsa.

 

Kulttuurin ja median merkittävä rooli kehonkuvan rakentumisessa

Kaikilla ihmisillä on psykologisia perustarpeita; yhteenkuuluminen, osaaminen, hyvän tekeminen ja itsenäisyys. Nykyaika on hyvin ulkonäkökeskeinen ja kulttuurilla on merkittävä rooli kauneusihanteiden muodostumisessa. Nykykulttuurin ja median luomien kauneusihanteiden valossa mikään ei näytä riittävän. Ulkonäkö kertoo arvomme, ja omaa arvoa pyritään lunastamaan ulkonäön kautta. Ihmisillä on tarve kuulua joukkoon. Lähteenkorva kehottaa miettimään, antaako yleisten kauneusihanteiden vaikuttaa käsitykseen omasta itsestä ja saako ulkonäkö omassa elämässä liian suuren painoarvon. Juuri yhteenkuulumisen tarve saa meidät ottamaan epäterveet viestit vastaan. Tälle ajalle on tyypillistä liiallinen itsekriittisyys ja virheisiin keskittyminen. Lähteenkorva kannustaakin pohtimaan, kuka minua saa määrittää.

Yksilökeskeisyys ja ulkonäkökeskeinen elämänasenne voivat väsyttää, vääristää elämää ja varastaa ilon. Yksilökeskeisyys tarkoittaa, että yksilöllä on yhtäältä vapauksia ja mahdollisuuksia – ja toisaalta hänellä on vastuu omasta pärjäämisestä. Hyväntahtoiset peilit ympärillä sekä tuen saaminen muilta ovat tärkeässä roolissa myönteisen kehonkuvan ja itsearvostuksen muotoutumisessa. Epäterveet peilit taas peilaavat sitä, mitä ”pitäisi” olla sen sijaan, mitä on. Tuen ja avun pyytäminen voi olla vaikeaa ja se voi kertoa pettymisen tai torjutuksi tulemisen pelosta. Yksilökeskeinen kulttuuri vaikuttaa myös siihen, että avun pyytäminen voi olla hankalaa. Jokainen voi kuitenkin omilla teoillaan luoda uudelleen ympäröivää kulttuuria.

Yksilöllisyydestä takaisin yhteisöön

Riittämättömyyden tunteita on kaiken näköisillä ja kokoisilla naisilla. Kehoviha on rakentunut yksilökeskeisen ajan ympäröivän kulttuurin peilien kautta. Naisen suhteessa omaan kehoon on erilaisia vaiheita ja mikäli niissä kokee jäävänsä yksin, tuntee helposti huonommuutta. Eri vaiheista, esimerkiksi vaihdevuosista, keskusteleminen ja kokemusten jakaminen muiden kanssa sekä myötätuntoinen suhtautuminen itseen voivat auttaa suhtautumaan myönteisesti myös omaan kehoon. Olisi myös tärkeää pohtia, kuinka oppia yksilökeskeisyydestä takaisin yhdessä toisten kanssa olemiseen. Kuinka naiset voisivat tukea toisiaan kehollisuuteen liittyen? Entä jos kiinnostuttaisiin ulkonäön sijaan siitä, mitä kuoren sisällä on? Kukin voi vaikuttaa omilla puheillaan ja teoillaan. Yksilönä kasvaminen tapahtuu yhteydessä muihin ihmisiin.

Jokainen ihminen on omalla tavallaan rajallinen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Satu Lähteenkorvan mukaan voidaan erottaa kahdenlaista vahvuutta ja heikkoutta; rikkinäinen ja terve vahvuus sekä rikkinäinen ja terve heikkous. Rikkinäinen vahvuus on yksilökeskeistä ja persoonatonta. Taustalla on ulkoa opittua ajatus siitä, ettei saa tarvita. Tarvitsevuus koetaan vaikeaksi ja muut menevät oman itsen edelle. Kipuilu kehon kanssa tapahtuu yksin. Joku muu määrittää sen, mikä on vahvaa. Rikkinäinen vahvuus ja heikkous tapahtuvat yksinäisyydessä.

Terve vahvuus sen sijaan tarkoittaa, että asioita saa jakaa yhdessä toisten kanssa ja jokainen saa kehittyä ja kasvaa siksi yksilöksi joka on. Kasvu tapahtuu yhteydessä muihin. Terve heikkous ja vahvuus tapahtuvat suhteissa, joissa intiimejäkin asioita voi jakaa hyväntahtoisten ihmisten kanssa. Psykologisesti tarkasteluna jo yksi ihminen, jonka kanssa saa olla keskeneräinen ja tutkia itseään, riittää.

Sisäisen puheen merkitys

Ympäröivä maailma muuttaa puhumisen, kokemisen ja yhteisten käytänteiden tapaa. On tärkeää puhua ääneen toisille omasta keskeneräisyydestä, tarvitsevuudesta ja kehosta, Lähteenkorva korostaa. Kieli luo mieltä ja mieli luo kieltä. Sillä on merkitystä, miten puhuu itselleen joka päivä. Sisäisellä puheella on merkittävä vaikutus omaan minäkuvaan. Itselleen saattaa olla julma, vaikka muita kohtaan olisi myötätuntoinen. Myös itselleen voi oppia olemaan myötätuntoinen. Omaa kehoa voi esimerkiksi pysähtyä kiittämään jo ihan vaan siitä, että se kulkee mukana joka päivä. Puhumalla itselleen myönteisesti voi jo muutaman kuukauden jälkeen kehittyä itselleen myötätuntoisemmaksi. Sillä, miten itselleen puhuu, vaikuttaa mieleen. Ihminen voi siis itse tuoda iloa elämäänsä.

Myönteistä sisäistä puhetta voi myös opetella esimerkiksi sanomalla ääneen itsestä jokin hyvä asia ja sitten pohtia, miksi valitsit juuri sen asian. Usealla naisella on vahvasti sisäistettynä itsensä arvottaminen tekemisen kautta. Lähteenkorva puhuu ”vahvuuteen sairastumisesta”, joka on tila, jossa haetaan omanarvontunnetta ainoastaan suorittamisen ja muiden miellyttämisen ja auttamisen kautta.

 

Myönteisestä sisäistä puhetta voit kokeilla esimerkiksi seuraavan mielikuvaharjoituksen avulla:

  • Mieti, mikä kukka olet naisena?
  • Listaa kolme ihanaa asiaa sinussa (vähintään yksi liittyen omaan kehoon/ulkonäköön).
  • Listaa kolme asiaa, jotka tuottavat sinulle syvää mielihyvää.
  • Kuka vahvistaa näitä asioita elämässäsi?

Ihmissuhteiden liikennevaloharjoitus

Mihin kategoriaan laittaisit elämässäsi olevat eri ihmiset?

  1. Vihreä kategoria: näiden ihmisten seurassa minun on hyvä olla.
  2. Keltainen kategoria: nämä ihmiset eivät ota eivätkä anna elämääni mitään.
  3. Punainen kategoria: nämä ihmiset saattavat olla paljon energiaa vievää seuraa ja pyrkivät usein muuttamaan minua.

Avaimia kehoiloon

Jokaisella on mahdollisuus ilon kokemiseen omasta kehostaan. Itselle tulisi puhua myötätuntoisesti ja hyväksyen. Kehoiloa rakennetaan myös toisten, hyväntahtoisen ihmisten kautta ja kanssa. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Persoona, minuus ja keho ovat saumattomasti yhteydessä toisiinsa. Kehoilo tulee siitä, että myös kehon alueella iloitaan itsestämme, toteaa Lähteenkorva.

 

Lähde: Satu Lähteenkorvan luennot Kehovihasta kehoiloon 28.2.2018 Naistenkartanon luentosarjassa “Itsensä hyväksyminen” ja Ulkoiset paineet ja minäkuva 31.1.2019 luentosarjassa “Suhde itseen ja toisiin”.

Ajankohtaista Naistenkartanossa

Voit suodattaa artikkeleita ja tapahtumia oikealta puolelta löytyvien valintojen avulla.