Jaksaminen ja elämänlaatu riippuvat kyvyistämme säädellä tunteita tilanteiden edellyttämillä tavoilla. Yleisin mielenterveyden tasapainoa horjuttava kokemus on stressi ja toiseksi yleisin on jännittäminen. Kehollisesti nämä tuntemukset saattavat tuntua samalta, mutta niille annetut merkitykset eroavat toisistaan. Stressi on fyysistä ja psyykkistä kuormittumista. Se ilmentää asenteitamme, suhtautumistapojamme ja reaktioitamme asioihin. Jännittäminen taas on stressiä, pelkoa tai häpeää aiheuttava reaktio. Se liittyy lähes aina toisiin ihmisiin, sosiaalisiin tilanteisiin tai niiden ajattelemiseen.
Jännitys ja stressi
On olemassa eri asteista jännittämistä. Haastetilanteissa jännittäminen on normaali tunnereaktio, eikä siitä tarvitse pyrkiä eroon. Tavoitteena on opetella sietämään jännitystä. Jännittämisen jännittämisestä on mahdollista vapautua. Erityisesti voimakkaaseen jännittämiseen tarvitaan kuitenkin apua. Tähän auttaa yleensä ammatillinen tuki ja jännittäville tilanteille altistuminen itselle sopivassa tahdissa.
Stressi voidaan jakaa myönteiseen (eustressi) ja kuormittavaan (distressi) stressiin. Myönteinen stressi ylläpitää elinvoimaa ja innostusta. Kuormittava stressi taas voi johtaa haitallisiin muutoksiin ja sairauksien puhkeamiseen. Sitä ei pidä opetella sietämään. Kuormittavaa stressiä kokiessaan ihminen on ylivirittynyt, ja kehon taistele-pakene-puolustaudu -mekanismi on aktivoitunut. Tämä on yhteydessä aivojen mantelitumakkeen toimintaan. Alivirittyneenä taas vireyden ja kiinnostuksen puute on häiritsevällä tasolla. Optimaalinen vireystila löytyy näiden ääripäiden välistä.
Kuormittumiselta ja ylivirittyneisyydeltä suojaavia tekijöitä
- Sosiaalisen tuen saaminen
- Sopeutumiskyky
- Palautumiskyky
- Joustavuus
- Optimismi
- Aktiivinen pyrkimys ongelmanratkaisuun
- Kyky uudelleenarviointiin
- Kyky myönteisen näkökulman löytämiseen
- Kyky hyväksyvyyteen ja myötätuntoon
- Kyky hellittämiseen
- Elämän merkityksellisyyden kokemus
Kuormitustilanteissa tulee opetella reagoimaan tasapainottavasti ja alentaa stressinsietoa. Haitallisesta stressistä voi vapautua, mutta se vaatii paljon muutostyötä. Ihmisellä on taipumus aliarvioida palautumiseen tarvitsemansa aika ja verrata itseään muihin. Palautumisessa avainasemassa ovat itsereflektiokyvyt sekä itsensä rauhoittamisen taidot. Aina ihminen ei kuitenkaan tiedosta ylikuormittuneisuuttaan ja tekee tilanteestaan virhetulkintoja.
Kuormittavat tekijät ja tasapainon löytäminen
Kokemamme kuormittuneisuus on yhteydessä kulttuuriin ja ympäristöön sekä vuorovaikutuskokemuksiin. Kulttuurimme suosii suorittamista, vaativuutta, oikein tekemistä ja muiden tarpeiden asettamista oman hyvinvoinnin edelle. Stressireaktiomallit ja rauhoittumistaidot taas opitaan vuorovaikutuksessa. Oppiminen alkaa jo kohdussa, ja lapsuuden hoivakokemuksilla on suuri merkitys. Olemme kuitenkin kyvykkäitä oppimaan uusia taitoja läpi elämämme.
Kuormittavia tekijöitä ovat haastavat elämäntilanteet kuten siirtymät ja muutokset, ihmissuhdeongelmat, sosiaalisen tuen puute, liian suuret vaatimukset, tasapainon hakemisen vaikeudet, tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet, työviihtyvyyden rapautuminen ja vähäiset vaikuttamismahdollisuudet. Tasapaino elämään löytyy kuormitustekijöiden ja voimavarojen tasapainottamisesta sekä sinnikkyyden ja hellittämisen yhdistämisestä. Pelkkä hellittäminenkään ei riitä, vaan tarvitaan sinnikkyyttä mm. epämukavuuden sietämisessä ja palkinnon viivyttämisessä. Täytyy siis tasapainotella ns. mukavuusloukun ja hampaat irvessä tekemisen välillä.
Oireilusta toimenpiteisiin
Stressin oireita ovat mm. ylikierroksilla olon tunne, keskittymisvaikeudet, levottomuus, ärtyneisyys, univaikeudet, väsymys, alakuloisuus ja ruokahalun muutokset. Olisi tärkeä pyrkiä ymmärtämään stressin syyt ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Muutosten tekeminen on välttämätöntä riittävän levon ja palautumisen mahdollistamiseksi. Muussa tapauksessa riskinä on uupuminen, jolloin elimistö ei välttämättä enää palaudu normaalitilaan. Uupumuksesta selviämiseen tarvitaan ammattiapua.
Psyykkisen sietokyvyn kasvattaminen on tärkeää. Psyykkinen sietokyky on:
- kykyä rauhoittaa itseä
- kykyä tuntea myötätuntoa itseä kohtaan
- oikeutta olla altistamatta itseään ylenpalttiselle stressille (rajojen tunnistaminen ja asettaminen)
- oman tasapainon ja terveyden arvostamista
- lupaa hellittää.
Ihmissuhteissa saatu tuki ja huojentuminen sekä turvallisuuden ja tasapainon palautuminen ovat stressinhallinnan kulmakiviä. Myös ennaltaehkäisy on keskeistä. Rauhoittumista tulisi harjoitella monta kertaa päivässä. Läheisten tuki, liikunnan lisääminen ja tekemisen vähentäminen yleensä auttavat. Omia rajoja kannattaa opetella tunnistamaan. Samoin on terveellistä tutkia omia arvoja ja myös ravistella niitä tarvittaessa. Jännittämisen ennaltaehkäisyssä taas olennaista on siitä puhuminen. Jännittäminen ei ole vain yksilön vaan koko yhteisön ongelma. Turvallinen ja hyväksyvä yhteisö takaa, ettei sietämätöntä jännittämistä synny.
Itsestä huolen pitäminen tarkoittaa mm. harkintaa, hitautta, hiljaisuutta, hellittämistä, lepoa, pysähtymistä ja yksinoloa. Kyse on tavallisista arkisista asioista kuten saunomisesta tai rauhallisista koti-illoista. Itsestä huolen pitäminen on tärkein lahja, jonka voimme itsellemme ja läheisillemme antaa.
Lähde: psykologi, psykoterapeutti, VET Minna Martinin luento 7.3.2019: Lievitä stressiä ja jännitystä – ota omat voimavarat käyttöön.