Julkaistu 31.10.2019

”Täydellisyyden tavoittelu ja perfektionismi on yksi suoriutumistaipumuksen taustalla olevista tekijöistä. Täydellistä tavoittelemalla harvoin saa sitä, mitä tavoittelee. Joskus seurauksena on ahdistusta ja uupumusta, pettymystä itseen, itseinhoakin.”

Kuulostaako tutulta? Miksi täydellisyyden tavoittelu ja siitä kumpuava uupuminen vaikuttaa olevan niin kovin yleistä varsinkin naisten keskuudessa? Mistä mahdottomilta tuntuvat vaatimukset oikein tulevat?

Olen itsekin tätä kelaillut elämässäni paljon.

Huomasin jo parikymppisenä opiskelijana, että perfektionismi suorastaan riivasi minua. Opiskelin kiivasta tahtia, olin mukana opiskelijajärjestötoiminnassa, tutorina ja vapaaehtoisena sekä olin hiljattain aloittanut parisuhteen ranskalaisen Erasmus-opiskelijan kanssa. Koko ajan tapahtui ja paljon mutta mikään ei riittänyt. Piti vielä aloittaa treenaaminen ja laihdutuskuuri. Lopulta en nukkunut kunnollisia yöunia viikkoihin.

Sitten uuvuin. Tilannetta sivusta seurannut äitini vei minut lopulta lääkäriin ja diagnoosina oli lievä masennus, alkava burnout. Lääkäri sanoi diagnoosin olevan nimenomaan lievä masennus, koska uupumusta ei diagnoosilistauksessa ollut. Hän neuvoi minua hellittämään ja suhtautui tilanteeseeni asiaankuuluvalla vakavuudella. Ensin piti levätä, jotta pystyi opettelemaan armollisuutta. Muutaman viikon kuluttua palasin koulun penkille ja karsin kaikesta mistä pystyin. Opettelin siihen, että riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen. Sen opetteleminen on koko elämän mittainen matka ja opettelen sitä edelleen.

Uusi ulottuvuus täydellisyydentavoitteluun tulee monelle vanhemmuuden myötä – niin kävi myös minulle. Yle uutisoi hiljattain Jyväskylän yliopiston keväällä 2018 käynnistyneestä tutkimuksesta, jossa tutkittiin vanhemmuuden voimavaroja ja kuormitustekijöitä. Sen mukaan ”merkittävin uupumusta lisäävä tekijä oli vanhempien kokemus ulkoapäin tulevista suorituspaineista. Riski uupumiseen kasvoi jos vanhemmalla oli lisäksi taipumus itse asettaa kovia vaatimuksia itselleen. Tällainen tuplaperfektionismi oli tutkimuksen mukaan kaikista pahin uupumisriski.” Tutkijatohtori Matilda Sorkkila oli kiinnittänyt huomiota siihen, miten erityisesti äidit kokevat, että heiltä odotetaan paljon. Aihe tuntuu puhuttelevan monia nykyvanhempia vaikkei olisi varsinaista uupumusta kokenutkaan.

Myös työelämän vaatimukset ovat nykypäivänä kovia. Naiset ovat yliedustettuina masennus-ja ahdistusdiagnoositilastoissa ja stressiä esiintyy huomattavan paljon naisilla. THL:n FinTerveys 2017 –tutkimuksen mukaan Suomessa naisista joka viides (ja miehistä 15 prosenttia) oli kokenut merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta.

Täydellisyydentavoittelu tuntuu siis olevan jossain määrin sukupuolittunutta. Ei ihme, että aihetta toivottiin  käsiteltävän tulevissa tilaisuuksissamme niin monessa saamassamme palautteessa. Tänään lokakuun viimeisenä torstaina Helsingissä pidetään yleisöluento ”Aika hyvä ihmiseksi”, jonka asiantuntijapuhujana toimii psykologi ja psykoterapeutti Tiina Ekman.  Voiko täydellisyyden tavoittelusta irtautua? Tämän illan yleisöluennolla pohditaan suhdetta suoriutumiseen ja suorittamiseen, tavoitteellisuuteen ja niiden kanssa kohtuullisesti elämiseen.

Tule sinäkin kuulolle – juuri sellaisena kuin olet.

Annina

kirjoittaja on Naistenkartanon toiminnanjohtaja ja kahden pienen lapsen äiti, joita hän yrittää kasvattaa itselleen ja kanssaihmisilleen armollisiksi.

Ajankohtaista Naistenkartanossa

Voit suodattaa artikkeleita ja tapahtumia oikealta puolelta löytyvien valintojen avulla.