Yksinäisyys voi olla rauhoittavaa ja tarpeellista, mutta pahimmillaan se on kipeää eristäytymistä muista ihmisistä. Toimivat ihmissuhteet tuovat yleensä turvaa ja läheisyyden tunnetta, mutta ihmissuhteissakin on mahdollista kokea myös yksinäisyyttä.

Yksinäisyyden eri muodot

Yksinäisyyttä voi olla erilaista. Rauhoittava ja tarpeellinen yksinolo perustuu itsen kanssa olemiseen. Tällöin yhteys muihin ihmisiin säilyy ja yksin oleminen koetaan positiiviseksi voimavaraksi. Yksinäisyys saattaa kuitenkin kääntyä itseään vastaan, jolloin se koetaan kipeäksi yksinäisyydeksi. Tällöin muita ihmisiä ei kohdata, eikä kokemusta kuulluksi tulemisesta synny.

Psykoterapeutti Pirkko Hurmeen mukaan yksinäisyys voi näkyä myös sosiaalisesti, jolloin ihminen toimii ihmissuhteissa arasti ja pinnallisesti, eikä uskalla paljastaa itseään. Tunnepuolella suhteet pysyvät etäisinä ja torjutuksi tulemista pelätään. Rehellisyys ja avoimuus puuttuvatkin näistä suhteista, eikä muiden antamaa tukea ja läsnäoloa nähdä.

– Syvemmät ja lähemmät ihmissuhteet kuitenkin perustuvat itsensä näyttämiselle. Avoimuus toimii edellytyksenä lähelle päästämisessä, mutta se vaatii luottamusta, Hurme korostaa. Yksinäisyys näkyy selkeästi läheisissä ihmissuhteissa, kuten parisuhteessa tai suhteessa omiin lapsiin ja vanhempiin. Näissä suhteissa omien halujen ja tarpeiden kuunteleminen saattaa unohtua, minkä vuoksi omien rajojen asettaminen on tärkeää. Äärimmäisenä muotona suhteissa ilmenevän yksinäisyyden peittelyssä voi olla läheisriippuvuus, jolloin itse unohdetaan täysin ja huomio kiinnitetään vain muihin ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa.

Eristäytyminen muista

Kipeimmillään yksinäisyys koetaan eristäytymiseksi muista ihmisistä – erityisesti silloin, kun itsellä olisi toive päästä yhteyteen muiden kanssa. Tähän liittyy usein ajatus omasta kelpaamattomuudesta muille ja kokemus siitä, että itse ei pysty muuttamaan asiaa.

– Epävarmuus ja yksinäisyys liittyvät omiin riittämättömyyden kokemuksiin, kertoo seksuaali- ja suggestoterapeutti Maija Kuokkanen. Tunteiden taustalta löytyy usein myös erilaisuutta, häpeää ja epäluottamusta sekä itseä että muita kohtaan.

Epävarmuudesta ja yksinäisyydestä kärsivät ihmiset pitävät usein yllä toivoa jonkinlaisesta muutoksesta tilanteeseensa. Toivotaan, että tulisi joku, joka rakastaisi ja veisi yksinäisyyden ja epävarmuuden pois. Pelastusta omaan tilanteeseen toivotaan jostakin itsen ulkopuolelta.

– Muutostoiveen takana ovat omat arvot siitä, millaista elämää haluaa elää. On tärkeää tulla kuuluuksi ja kokea yhteyttä muihin. Yksinäisyys ja epävarmuus voivat aiheuttaa sen, että arvo jää toteutumatta omassa elämässä, Kuokkanen huomauttaa. Esteinä aktiiviselle muutoksen hakemiselle voivat olla ahdistus, hämmennys, neuvottomuus, riittämättömyys, rajallisuus, osaamattomuus tai ärtymys. ”Mutta, kun”- ja ”sitten, kun”- ajattelu jumiuttaa paikalleen.

Vaikein tilanne Kuokkasen mukaan on silloin, jos yksinäisyyttä ei hyväksy vaan taistelee sitä vastaan, mutta samalla ei kuitenkaan ole valmis todella kohtaamaan ja käsittelemään sitä, jolloin jää paikoilleen vatvomaan samaa asiaa. Tällöin on tavallista kehittää korviketoimintaa täyttämään elämää, kuten työnarkomaniaa tai erilaisia riippuvuuksia.

Jokainen on keskeneräinen

Mitä sitten voi tehdä odotellessaan elämää muuttavaa ihmettä? Kuokkanen neuvoo miettimään ja erittelemään toiveitaan.

– Kysy itseltäsi, mitä se varmuus on, jota kaipaat. Onko varmuus viimeisteltyä ja valmista ja onko epävarmuus keskeneräisyyttä? Eikö meistä jokainen ole aina keskeneräinen, ei kukaan tule koskaan täysin valmiiksi, Kuokkanen huomauttaa. Varmuuskin vaihtelee eri hetkinä ja eri tilanteissa. Kaiken voi aina tehdä valmiimmin ja paremmin, täytyy itse tietää, mikä on minulle riittävää.

Yksinäisyydenkin suhteen on käytävä läpi, mitä ystävyys minulle tarkoittaa. Mitä on kohtaaminen ihmisten välillä? Monilla on ideaalikuva ystävästä, joka aina ymmärtää ja kuuntelee, mutta ei se oikeasti aina mene niin. On huomattava ja hyväksyttävä ensin oma keskeneräisyys ja vajavaisuus, jotta ei aseta epärealistisia odotuksia myöskään muille.

Pienien taukojen etsiminen

Ikävistä suhteista ja yksinäisyydestä voi Pirkko Hurmeen mukaan vapautua tarkastelemalla omaa elämää rehellisesti. Ensiarvoisen tärkeää on kuitenkin selvittää ja ymmärtää, mistä ihmissuhteiden ongelmat johtuvat ja millaisia ne todella ovat. Myös yksinäisyydestä vapautuminen vaatii sen syiden pohtimista, jotta muutoksen tekeminen on mahdollista. Matka muutokseen tulisi aloittaa olemalla kiltimpi itselle ja muistaa arvostaa myös jo omaa elettyä elämää.

Maija Kuokkanen korostaa, että jokaisen on itse otettava vastuuta yksinäisyyden vähentämisestään. Sitä voi tehdä harjoittelemalla löytämään niitä pieniä taukoja yksinäisyydessä, jolloin on kokenut yhteyttä muihin. Mistä tauko muodostuu? Millaiset asiat vähentävät yksinäisyyden ja epävarmuuden kokemusta?

– Yhteyttä muuhun maailmaan voi kokea myös erilaisten elämysten, kuten musiikin kautta, tai yhteytenä luontoon ja eläimiin, Kuokkanen kertoo.

Oma suhtautumisemme asioihin on se, mikä tekee meidät onnettomaksi. Voimme itse vaikuttaa siihen, millaisen ongelman teemme muiden ihmisten käytöksestä. Voimme keskittyä siihen, kuinka päätämme elää yksinäisyytemme ja epävarmuutemme kanssa ja kuinka siitä voi löytää hyviä puolia.

Kuokkanen neuvoo tarkkailemaan omaa, sisäistä puhettamme – onko se pelkkää murhetta ja riitaa? Löytyykö sieltä huolestuja, kriitikko, uhri vai kenties täydellisyyden tavoittelija? Kriitikko vähättelee, haukkuu, vertailee muihin ja tuomitsee ja tällä tavoin korostaa riittämättömyyttämme. Uhri puolestaan valittaa ja vaikeroi, korostaa puutteita ja vikoja sekä toistelee, että mikään ei koskaan muutu, ei kannata edes yrittää. Jokaisen on löydettävä itse keinonsa hiljentää sisäiset äänet: ne voi yrittää työntää pois tai kieltäytyä kuuntelemasta tai antaa höpöttää ihan rauhassa ilman, että sitä ottaa todesta.

– Täytyy suostua keskeneräisyyteen ja koettaa löytää uteliaisuuden aukkoja. Olenko oppimassa tässä jotakin uutta? Voinko muuttua? Se on oman paikan etsimistä. Kuinka antaa tilaa itselle ja muille, Kuokkanen sanoo.

Ulospääsyssä voi auttaa uusi, hyödyllinen näkökulma. Miten asioita voisi katsoa toisin? Epävarmuus voidaan nähdä oman paikan hakemisena. Yksinäisyys voi olla itsen etsimisen ja löytämisen vaihe.

– Miten vietän loppuelämän tämän asian kanssa? En halua käyttää koko aikaa sen suremiseen, Kuokkanen kehottaa pohtimaan. Täytyy hyväksyä, että kaikki on nyt tässä ja elämä jää aina keskeneräiseksi.

Lähteet: Naistenkartanon luentosarjalla Maija Kuokkasen luento “Epävarmuus ja yksinäisyys – muuri vai mahdollisuus?” 7.4.2011 ja Pirkko Hurmeen luento “Satuttava yksinäisyys ja lähisuhteet” 8.11.2016.

Ajankohtaista Naistenkartanossa

Voit suodattaa artikkeleita ja tapahtumia oikealta puolelta löytyvien valintojen avulla.