– Uhriutuminen on juuttumista johonkin asiaan, tapahtumaan tai olosuhteisiin siten, että siitä tulee elämänasenne, kuvaa psykoterapeutti Pepi Reinikainen. Uhriutunut ihminen ei pysty ottamaan itse vastuuta omasta elämästään, vaan löytää syyn vaikeuksiinsa aina ulkopuolelta.

Uhriutuminen voidaan käsittää jumiutumisena aiemmin koettuihin vaikeuksiin ja haasteisiin. Kokemuksiin kiinnytään liikaa, eikä niitä uskalleta kohdata ja käsitellä. Uhriutuminen voi olla myös ikään kuin koko elämän ajan seurannut rooli, jonka perhe on asettanut jo lapsena. Esimerkiksi lapsuudessa syntipukin rooliin joutuminen voi seurata aikuisuuteen.

Uhriutumisen juuret

Mikä tahansa henkilökohtaisesti vaikuttava tapahtuma voi johtaa uhriutumiseen. Lapsuudessa koetut traumat, kuten hylkääminen tai heitteillejättö, tai esimerkiksi tiettyyn ikävaiheeseen liittyvät haasteet voivat aiheuttaa uhriutumista. Myös yksilölliset, geneettiset ja oman suvun ylisukupolviset tapahtumat vaikuttavat uhriutumisen kehitykseen.   Yhteiskunnallisten tapahtumien ja muutosten vaikutus omaan elämään ja siihen liittyvien tapahtumien kokemiseen on merkittävää omalle uhriutumiselle.

Uhriutumisen juuret löytyvät ihmisen taustahistoriasta. Jokaisen ihmisen elämään vaikuttaa suuri ihmismäärä – vanhempien ja isovanhempien valinnat vaikuttavat myös tulevien sukupolvien elämässä. Myös eri aikakausilla, historialla ja yhteiskunnan ilmiöillä on merkitystä. Erityisesti sodan ja kriisien varjot jatkuvat useiden sukupolvien päähän.

– Eivät nousukaudet ja hyvät ajat jätä samanlaista uhriutumisen janaa kuin sota-ajat, Reinikainen huomauttaa. Kriisit koskettavat kaikkia siinä ajassa eläneitä, eikä syyllisiä kannata lähteä etsimään. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat eläneet siinä ajassa ja tehneet valintojaan niillä voimavaroilla, joita heillä on ollut. Voidakseen suhtautua itseensä armollisesti, on katsottava armollisesti myös historiaa.

Oman uhriutumisen tiedostaminen

Uhriutujan on usein hankalaa tiedostaa ja huomata omaa uhriutumistaan. Muiden ihmisten on kuitenkin helpompi nähdä uhriutujan toisiin kohdistuvan myötätunnon puuttuminen, heikko kyky eläytyä toisen asemaan sekä kuuntelemiseen ja toisten ymmärtämiseen liittyvät puutteet. Tyypillisesti uhriutujan henkilökohtaiset ongelmat ja vaikeudet asettuvat muita asioita tärkeämmäksi, eikä hän osaa ylittää niitä, jolloin ne toistuvat hänen elämässään aina uudelleen. Luottaminen ja toisten hyväntahtoisuuteen uskominen on hankalaa: toisilla ihmisillä ei uskota olevan hyviä tarkoitusperiä. Tämä estää uhriutujaa näyttämästä ja paljastamasta omia todellisia tunteitaan.

– Uhriutuminen on eräällä tavalla luovuttamista, Reinikainen kiteyttää. Uhriutuja ei yritäkään ottaa elämäänsä omaan haltuun ja tehdä siitä itselleen hyvää.

Omaa uhriutumisen asennettaan voi yrittää tunnistaa seuraavien merkkien ja elämänkokemusten avulla:
* hylkäämis- tai heitteillejättökokemus
* osattomuuden tunteet
* koettu epäoikeudenmukaisuus
* vahva puolustusasema – luottamuspula muita kohtaan
* kaikki aina muiden syytä – osan osallisuuden näkeminen ja myöntäminen heikkoa
* todellinen myötätunto ja eläytyminen toisten osaan vähäistä
* hankalat tilanteet toistuvat, kertautuvat ja vahvistuvat
* kateus
* kokemus, että on omassa elämässään objekti

Irtautuminen uhriutumisesta

– Kaikkea ei voi muuttaa, mutta omaa asennetta voi, Reinikainen huomauttaa. Mitä ei voi muuttaa, se pitää hyväksyä – uhriutumatta. Monilla naisilla on vaarana uhriutua esimerkiksi auttajan rooliin, jolloin on syytä pysähtyä kysymään itseltään, olenko näin hyväksynnän nälkäinen. Roolista ulos pääseminen ei ole aina helppoa ja vaatii usein ympärillä olevien ihmisten vaihtamista.
Ensimmäinen askel uhriutumisesta poispääsemiseksi on tulla tietoiseksi omasta uhriutumisesta ja sille altistumisen syistä. Tiedostamisen tasolla ymmärretään ja hyväksytään niin oman kuin suvunkin historian juuret ja tapahtumat. Emotionaalisella tasolla uhriutumisen kokemuksia voi jakaa esimerkiksi kirjoittamalla tai erilaisissa kasvuryhmissä.
Uhriutuminen voi estää elämästä, sillä uhriutunut jää liiaksi pohtimaan elämästä puuttuvia asioita. On siis hyvin tärkeää pyrkiä tunnistamaan voimavaroja, joiden avulla on selvinnyt vaikeista tilanteista, ja keskittyä niihin. Läheisten ihmisten läsnäolon muistaminen ja siitä kiittäminen auttaa pääsemään ulos uhriutumisesta. Kiitollisuutta voidaankin pitää askeleena pois uhriutumisesta ja se lisää luottamusta muita ihmisiä kohtaan. Toiset ihmiset toimivat hyvänä voimavarana ja apuna elämän vaikeissa tilanteissa, mutta helpotusta on mahdollista löytää myös muiden keinojen kuten musiikin, taiteen, kirjoittamisen, luonnon tai hengellisyyden avulla. Jokainen pienikin askel pois uhriutumisesta on suuri askel.

Lähteet:Naistenkartanon luentosarjassa kirjailija ja psykoterapeutti Pepi Reinikaisen luennot ”Naisen irtautuminen uhriutumisesta” 9.10.2013 ja “Kenen ehdoilla elät – pois uhriutumisesta” 2.2.2017

Ajankohtaista Naistenkartanossa

Voit suodattaa artikkeleita ja tapahtumia oikealta puolelta löytyvien valintojen avulla.