fbpx
Naistenkartano

Pride syntyi naisten tuella – sateenkaarevat naiset kohtaavat edelleen syrjintää

/ Pride syntyi naisten tuella – sateenkaarevat naiset kohtaavat edelleen syrjintää

Pride syntyi naisten tuella – sateenkaarevat naiset kohtaavat edelleen syrjintää

Blogikirjoitus | Julkaistu 26.6.2023

Pride on ihmisoikeustapahtuma, jossa nostetaan esiin erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia. Sen lisäksi Pridessa halutaan tuoda esille ihmisten moninaisuutta ja kannustaa jokaista olemaan ylpeitä siitä, millaisia he ovat. Juuri tällaiseen ylpeyteen ja itseluottamukseen myös tapahtuman nimi Pride viittaa.

Priden historia juontaa juurensa 1960-luvun loppupuolen Yhdysvaltoihin ja erityisesti homomiesten suosimaan Stonewall-baariin, johon poliisi teki väkivaltaisia ratsioita. Baarin asiakkaat olivat kyllästyneitä poliisin jatkuvaan väkivaltaan ja häirintään sekä oikeusjärjestelmään, joka mahdollisti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten väärinkohtelun. Konkreettisesti tämä tarkoitti sitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kohtasivat syrjintää esimerkiksi työelämän, asuntomarkkinoiden ja lainsäädännönkin osalta.

Kyseisistä tapahtumista alkoi usean päivän mellakat, jossa mustat lesbot sekä transnaiset olivat merkittävässä osassa. Esimerkiksi Marsha P. Johnson oli keskeisessä roolissa Stonewallin mellakoiden käynnistämisessä. Hän ja monet muut transnaiset kokivat, ettei heillä olisi mitään menetettävää mellakoissa. Niinpä Johnsonin ja hänen ystävänsä Sylvia Rivieran johdolla pidettiin useita protesteja, joilla pyrittiin edistämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Johnson ja Riviera ottivat rohkeasti kantaa erityisesti ruskeiden ja mustien naisten sekä transnaisten oikeuksien puolesta myös sateenkaariyhteisön sisällä.

Stonewallin mellakoita pidetään sateenkaariliikkeen järjestäytymisen aloittaneena tapahtumana, ja Pridea vietetään edelleen Stonewallin mellakoiden muistona. Pride-marsseja alettiin järjestää vuodesta 1970 eteenpäin, ja Suomessa vietettiin ensimmäistä kertaa Pride-tapahtuman edeltäjää Vapautuspäiviä vuonna 1975. Pride-marsseja on siis järjestetty jo yli 50 vuoden ajan, ja sinä aikana Pridesta on kehittynyt maailmanlaajuinen ilmiö.

Sateenkaarevat naiset kohtaavat syrjintää

Suomessa seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella tapahtuva syrjintä on kielletty sekä tasa-arvo- että yhdenvertaisuuslaissa. Siitä huolimatta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kohtaavat päivittäisessä elämässään monenlaisia syrjinnän muotoja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, työelämässä sekä koulutuksessa. Näin ollen voidaan todeta, että myös nykypäivän Suomessa on merkittävä tarve Priden kaltaisille kannanotoille.

Naisten roolit ovat yhä nykypäivän yhteiskunnassa hyvin kapeita, ja naiseutta voidaankin määritellä pitkälti suhteessa miehiin esimerkiksi romanttisen heterosuhteen kautta. Naisten rooliodotuksiin ja asemaan yhteiskunnassa kiinnittyykin vahvasti cis- ja heteronormit. Tämä tarkoittaa, että heterous sekä cissukupuolisuus (eli ihmisen sukupuoli-identiteetti vastaa hänen syntymässään määriteltyä sukupuolta) nähdään yhteiskunnassa normaalina ja tavallisena, kun taas koko muu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus nähdään poikkeuksellisena tai erikoisena. Cis- ja heteronormeja ylläpidetään arjessa monin eri tavoin aina mediasisällöistä sukupuolitettuihin wc-tiloihin ja vaatteisiin. Vallitsevia normeja tulisi kyseenalaistaa, jotta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus olisi mahdollista tunnistaa ja tunnustaa yhteiskunnassamme.

Naiset voivat kohdata monenlaista syrjintää sukupuolensa perusteella. Sateenkaareviin naisiin taas voi kohdistua syrjintää naiseuden lisäksi myös heidän romanttisen ja/tai seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen perusteella. Tällaisessa tapauksessa on kyse moniperustaisesta syrjinnästä; syrjintä perustuu siis useampaan kuin yhteen yksilön ominaisuuteen. Sateenkaarevien naisten kokema syrjintä voi tarkoittaa esimerkiksi heidän seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan vähätteleviä ja kyseenalaistavia kommentteja sekä pahimmillaan väkivaltaa. Sateenkaareviin naisiin kohdistuu erilaisia ennakkoluuloja ja stereotypioita, jotka voivat aiheuttaa terveysongelmia, vaikeuttaa omannäköisen elämän rakentamista ja lisätä monenlaisia muita haittoja ihmisen elämässä.

Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien parantamiseksi tarvitaan vielä paljon työtä, myös kehitystä on tapahtunut. Esimerkiksi Oikeusministeriön tekemän selvityksen mukaan sateenkaarevat ihmiset kokevat, että heihin kohdistuvat asenteet ovat muuttuneet aiempaa myönteisemmäksi. Siitä huolimatta asioiden nykytilaan tyytyminen ei riitä, vaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen vaatii aktiivista työtä – myös Pride-kuukauden jälkeen.

Kirjoittaja: Saija Savolainen, asiakaskoordinaattori, Pirkanmaa

Lähteet